J.K. Rowling: Paikka vapaana

Lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi J.K. Rowlingin Paikka vapaana (Otava, 2012). Kannatin ehdotusta, koska en ole lukenut muita Rowlingin kirjoja kuin maailmankuulut Potterit. Halusin tietää, kuinka Rowling onnistuu täysin toisen tyyppisessä kirjallisuudessa. Kiinnosti myös suomennos, jonka Ilkka Rekiaro oli tehnyt englanninkielisestä alkuteoksesta The Casual Vacancy (2012).

Pagfordin pikkukaupungissa kohisee. Pidetty kaupunginvaltuutettu Barry Fairbrother menehtyy äkillisesti. Juorut lähtevät välittömästi liikkeelle ja aika moni haluaa periä Barryn paikan valtuustossa. Täytyykö järjestää vaalit vai voiko asiassa oikoa? Yksi valtuustoon pyrkijöistä on Simon Price. Mies, josta kukaan ulkopuolinen ei tiedä mitään. Perheen piirissä mies on sen sijaan pelätty ja kiivasluonteinen. Apulaisrehtori Colin Wall haluaa myös valtuustoon, koska hän ihannoi Barrya ja haluaa jatkaa Barryn tekemää työtä. Colinin ongelmana on psyykkinen puoli. Mies on hermoraunio. Miles Mollison puolestaan on isänsä Howardin ja äitinsä Shirleyn mielestä paras valinta valtuustoon, koska silloin Mollisonit saisivat todellakin hallita Pagfordia. Onhan Howard itsekin valtuustossa ja Shirley valtuuston sihteeri. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten pitäisi. Barry Fairbrotherin haamu alkaa kirjoitella kaupungin nettisivuille harjaavia ja halventavia kirjoituksia ehdokkaista ja valtuutetuista. Kuka on kirjoitusten takana?

Mitä piti lukupiiri kirjasta? Kirjan alku oli useamman lukupiiriläisen mielestä kankea, mutta kun tarina otti tuulta siipiensä alle, niin sitten oltiinkin jo koukussa. Yllätystä aiheutti se, että kirjan aihe oli niinkin arkinen kuin kunnallispolitiikka. Toisaalta politiikassa on aina kähmintää. Siellä, jos jossain, sattuu ja tapahtuu. Rowlingia luettaessa olisi kyllä haluttu, että tarinassa olisi ollut enemmän mielikuvitusta.

Kirjan ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu henkilögalleria, joka tosin on melko laaja. Rowling on kuvannut kirjan henkilöt pikkuilkeästi. Lukija pystyy näkemään silmissään tietynlaisten ihmisten irvikuvat. Henkilöt ovat myös kirjan ehdoton suola. Lukiessa tarina alkaa kiinnostaa enemmän ja enemmän, kun ymmärtää ihmissuhteiden voimasuhteet ja muut kytkökset. Kirjan henkilöitä esitettiin monista näkökulmista, jolloin henkilöistä tuli ikään kuin elävämpiä. Poikamies Gavin on suhteessaan naisystäväänsä Kayhin täydellinen sika. Toisaalta monen mielestä Gavin on verrattoman mukava heppu. Shirleystä puolestaan saa niin kammottavan kuvan, etten ikinä haluaisi kuulua hänen piireihinsä. Rowling on ottanut aikuisten lisäksi kirjaansa joukon nuoria, jotka antavat kirjaan omaa lisäväriä ongelmineen ja tekoineen. Kirjassa oli myös keskeisten henkilöiden lähipiirin ihmisiä, joille Rowling ei ollut antanut paljonkaan tilaa. Ja miksi olisi antanutkaan, jos heillä ei sinänsä ollut tarinan kannalta oleellista tekemistä.

Kirjasta löytyy useita pienempiä tarinoita, eivätkä kaikki ole kauniita. On huumeiden käyttöä, on seksuaalista hyväksikäyttöä, on viiltelyä, on väkivaltaa. Rowling luo lukijalle tarjottimellisen elämänkirjoa kaikkine kammotuksineen. Kirjan yleistunnelma on synkähkö, vaikka aina välillä jostain pilkahtaa hieman auringonkajoa. Kirja on hyvin monitasoinen. Täytyy myöntää, että Rowling osaa kirjoittaa muutakin kuin Pottereita.

Lukupiirissä keskustelua aiheutti myös se, kuinka ihmiset voivat sulkeutua omaan itseensä niin, etteivät huomaa, jos jokin ei ole niin kuin pitäisi. Jonkinlaisten tuntosarvien pitäisi värähdellä, jos näkee selvästi jotain sellaista, mikä ei ole normaalia. Ollaanko me ihmiset todellakin nykyään niin itsekeskeisiä, ettei osata auttaa, jos joku apua tarvitsee?

J.K. Rowlingin Paikka vapaana kannattaa ottaa lukulistalle silloin, kun on aikaa syventyä paksuun romaaniin.

Lukupiiri antoi kirjalle tähitä 4 (asteikko 1-5).