29.4.2017

Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu

Pentti Saarikosken runoutta oli lainattava, koska kirjaston runohyllyjen välissä seikkailin. Miksikö Saarikoskea? Ihan vain siksi, että on runohaaste ja siksi, että itse runoilija asui aikanaan pari vuotta kotikaupungissani 1970-luvulla. Isälläni oli tapana viedä äitienpäivänä tai jonain muuna juhlapyhänä koko perhe ulos syömään. Aika usein suuntana oli ravintola, jossa Saarikoski vietti aikaansa. Ravintolasta sai kuulemma kaupungin parhaimmat pihvit. Saarikoski taisi sen sijaan keskittyä enemmän nestemäisiin annoksiin. En nyt tiedä, oliko runoilija ikinä samaan aikaan ravintolassa, kun me siellä vierailimme, mutta jotenkin muistan jotain salaperäistä kuiskintaa äidin ja isän välillä käytävän. Mutta muisteloista itse teokseen. Mitään sen kummempia ajattelematta otin hyllystä Pentti Saarikosken Tanssiinkutsun (Otava, 1980). En edes ajatellut tai oikeastaan en tiennyt, että Tanssiinkutsu on osa Saarikosken Tiarnia-trilogiaa.

Tanssiinkutsussa vieraillaan Ruotsissa Tjörnin saarella, josta Saarikoski onkin ammentanut hienoja tunnelmakuvauksia. Saarikoski asui viimeiset elinvuotensa Ruotsissa, joten voisi sanoa runojen olevan kuvauksia Saarikosken kotiympäristöstä. Toisaalta runoissa on paljon muutakin. On arkisia asioita, mutta on myös raamatullisia viittauksia ja välillä syöksytään kauas menneisyyteen antiikin ajoille asti. Kenties Tjörnin saari on kilvoittanut runoilijaa hyvin monelta laidalta.

Runot ovat kauniita ja täynnä ajatuksia, mutta missään nimessä ne eivät ole helposti ymmärrettävissä olevia. Itse jouduin yleensä lukemaan runon useaan otteeseen, jotta sain siitä jollain lailla kiinni. Ihastuin Saarikosken rikkaaseen kieleen. Kuinka pieneen runoon saadaan mahdutettua isoja asioita taidokkaine sanakäänteineen. Toisaalta jokin aivan lyhyt runo saattaa olla hyvin näppärä, jossa on se jokin jippo.

Tanssiinkutsu on Saarikosken Tiarnia-trilogian toinen osa. Tulipa taas huomattua, etten osaa lukea trilogioita kronologisessa järjestyksessä, vaan aloitan kirjasarjan ihan sattumanvaraisesti sieltä sun täältä. En kyllä usko, että tällä sinänsä oli väliä tällaiselle tavalliselle sunnuntailukijalle, koska runoteos oli loistava ihan yksinäänkin. Hannu Mäkelän Muistan – Otavan aika -kirjassa kerrotaan myös Pentti Saarikoskesta. En voinut olla miettimättä runoja lukiessani, paljonko hänen vaimonsa Mia Berner vaikutti runokokoelman tai oikeastaan koko trilogian syntyyn. Eräässä runossa viitataan jonkun henkilön kriittisyyteen Saarikosken runoja kohtaan. Onko kyseessä vaimo vai kustannustoimittaja vai kenties joku kolmas osapuoli?

Pentti Saarikosken Tanssiinkutsuun kannattaa tarttua, jos haluaa hieman haastaa itseään runojen lukijana. Runot eivät päästä helpolla lukijaansa, mutta toisaalta antavat paljon.

Tyrannit olivat
ihmisiä
jotka riisuivat
ja pukivat
työskentelivät yömyöhään
siirsivät papereita
ja kansalaisia
saapuneen postin laatikosta
lähtevän postin laatikkoon

Katkelma lainattu Pentti Saarikosken Tanssiinkutsu -kirjasta. 

Pentti Saarikosken Tanssiinkutsulla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen. Runoja kirjassa oli yhteensä 58.



4 kommenttia:

  1. Luin juuri Jenni Haukion toimittaman antologian Katso pohjoista taivasta ja siinä oli muutamia runoja myös Saarikoskelta ja mietinkin, että pitäisipä lukea jotain häneltä pitkästä aikaa. Saarikoski kyllä taitaa valtavan hienosti sellaisen vahvasti puhuttelevan ja herkän ilmaisumuodon, vaikka en nyt kyllä muista, onko sen tyyppisiä runoja juuri tässä lukemassasi kokoelmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin hieman mietin, pitäisikö lukea Haukion Katso pohjoista taivasta. Saisi hieno kuvan suomalaisesta nukyrunoudesta yksissä kansissa.
      Saarikosken runot kyllä puhuttelevat. Erittäin taitavaa ja hienoa sanailua.

      Poista
  2. Minä luin Saarikoskea joskus yli 20 vuotta sitten. Pitäisi tutustua häneen uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on mukava verestää vanhoja muistoja. Suosittelen lämpimästi.

      Poista