Pentti Saarikosken runoutta oli lainattava, koska kirjaston
runohyllyjen välissä seikkailin. Miksikö Saarikoskea? Ihan vain siksi, että on
runohaaste ja siksi, että itse runoilija asui aikanaan pari vuotta kotikaupungissani
1970-luvulla. Isälläni oli tapana viedä äitienpäivänä tai jonain muuna
juhlapyhänä koko perhe ulos syömään. Aika usein suuntana oli ravintola, jossa
Saarikoski vietti aikaansa. Ravintolasta sai kuulemma kaupungin parhaimmat
pihvit. Saarikoski taisi sen sijaan keskittyä enemmän nestemäisiin annoksiin.
En nyt tiedä, oliko runoilija ikinä samaan aikaan ravintolassa, kun me siellä
vierailimme, mutta jotenkin muistan jotain salaperäistä kuiskintaa äidin ja
isän välillä käytävän. Mutta muisteloista itse teokseen. Mitään sen kummempia
ajattelematta otin hyllystä Pentti Saarikosken Tanssiinkutsun (Otava, 1980). En edes ajatellut tai oikeastaan en
tiennyt, että Tanssiinkutsu on osa
Saarikosken Tiarnia-trilogiaa.
Tanssiinkutsussa
vieraillaan Ruotsissa Tjörnin saarella, josta Saarikoski onkin ammentanut
hienoja tunnelmakuvauksia. Saarikoski asui viimeiset elinvuotensa Ruotsissa,
joten voisi sanoa runojen olevan kuvauksia Saarikosken kotiympäristöstä. Toisaalta
runoissa on paljon muutakin. On arkisia asioita, mutta on myös raamatullisia
viittauksia ja välillä syöksytään kauas menneisyyteen antiikin ajoille asti. Kenties
Tjörnin saari on kilvoittanut runoilijaa hyvin monelta laidalta.
Runot ovat kauniita ja täynnä ajatuksia, mutta missään nimessä
ne eivät ole helposti ymmärrettävissä olevia. Itse jouduin yleensä lukemaan
runon useaan otteeseen, jotta sain siitä jollain lailla kiinni. Ihastuin
Saarikosken rikkaaseen kieleen. Kuinka pieneen runoon saadaan mahdutettua isoja
asioita taidokkaine sanakäänteineen. Toisaalta jokin aivan lyhyt runo saattaa
olla hyvin näppärä, jossa on se jokin jippo.
Tanssiinkutsu on
Saarikosken Tiarnia-trilogian toinen
osa. Tulipa taas huomattua, etten osaa lukea trilogioita kronologisessa
järjestyksessä, vaan aloitan kirjasarjan ihan sattumanvaraisesti sieltä sun
täältä. En kyllä usko, että tällä sinänsä oli väliä tällaiselle tavalliselle
sunnuntailukijalle, koska runoteos oli loistava ihan yksinäänkin. Hannu Mäkelän Muistan – Otavan aika -kirjassa
kerrotaan myös Pentti Saarikoskesta. En voinut olla miettimättä runoja
lukiessani, paljonko hänen vaimonsa Mia Berner vaikutti runokokoelman tai
oikeastaan koko trilogian syntyyn. Eräässä runossa viitataan jonkun henkilön
kriittisyyteen Saarikosken runoja kohtaan. Onko kyseessä vaimo vai
kustannustoimittaja vai kenties joku kolmas osapuoli?
Pentti Saarikosken Tanssiinkutsuun
kannattaa tarttua, jos haluaa hieman haastaa itseään runojen lukijana. Runot
eivät päästä helpolla lukijaansa, mutta toisaalta antavat paljon.
Tyrannit olivat
ihmisiä
jotka riisuivat
ja pukivat
työskentelivät
yömyöhään
siirsivät papereita
ja kansalaisia
saapuneen postin
laatikosta
lähtevän postin
laatikkoon
Katkelma lainattu Pentti Saarikosken Tanssiinkutsu -kirjasta.
Pentti Saarikosken Tanssiinkutsulla
osallistun Reader, why did I marry him? -blogin
runohaasteeseen. Runoja kirjassa oli yhteensä 58.
Luin juuri Jenni Haukion toimittaman antologian Katso pohjoista taivasta ja siinä oli muutamia runoja myös Saarikoskelta ja mietinkin, että pitäisipä lukea jotain häneltä pitkästä aikaa. Saarikoski kyllä taitaa valtavan hienosti sellaisen vahvasti puhuttelevan ja herkän ilmaisumuodon, vaikka en nyt kyllä muista, onko sen tyyppisiä runoja juuri tässä lukemassasi kokoelmassa.
VastaaPoistaItsekin hieman mietin, pitäisikö lukea Haukion Katso pohjoista taivasta. Saisi hieno kuvan suomalaisesta nukyrunoudesta yksissä kansissa.
PoistaSaarikosken runot kyllä puhuttelevat. Erittäin taitavaa ja hienoa sanailua.
Minä luin Saarikoskea joskus yli 20 vuotta sitten. Pitäisi tutustua häneen uudestaan.
VastaaPoistaAina on mukava verestää vanhoja muistoja. Suosittelen lämpimästi.
Poista