Leena Parkkisen Säädyllinen
ainesosa (Teos, 2016) tuli luettua jo viime marraskuussa niinä harvoina
hetkinä, kun koin jotain todellisuudentajua influenssan syvistä syövereistä.
Postaaminen on vain jäänyt tekemättä, vaikka kirjasta todella paljon pidinkin. Kirjan
sain viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla, kun olin Teoksen
bloggaajatilaisuudessa, jossa Leena Parkkinen oli kertomassa kirjastaan. Kiitos
lähtee siis kustantajalle.
Eletään vuotta 1956. Opintonsa keskeyttänyt Saara on
muuttanut miehensä Juhanin ja poikansa Eliaksen kanssa Helsinkiin. Saara
viettää päivät pitkät poikansa Eliaksen kanssa ja nauttii kotirouvan elämästä.
Saaran yläkerrassa asuu itsenäinen ja maailmaa nähnyt Elisabeth, joka on
kaikkea sitä, mitä Saara ei ole. Elisabeth järjestää huikeita kutsuja,
kirjoittaa ihanan pitkiä kirjeitä ja rakastaa ruoanlaittoa. Saara ja Elisabeth
tutustuvat ja siitä alkaa Saaran muuttuminen. Kotiäiti alkaa käydä kutsuilla ja
saa osakseen sellaista juovuttavaa huomiota, josta hänellä on vain kaukaisia ja
surullisia muistoja. Saara kiintyy Elisabethiin päivä päivältä enemmän, mutta
ei kuitenkaan aivan pääse Elisabethin pään sisälle, koska Elisabeth on hyvin
salaperäinen nainen. Käy kuitenkin niin, että Elisabethin on kerrottava Saaralle
olevansa vakooja, koska tarvitsee Saaran apua eräässä peitetehtävässä. Saaran
on mentävä töihin kirjakustantamoon miehensä vastusteluista huolimatta. Tämän
jälkeen Saaran elämässä alkaa tapahtua toden teolla.
Mahtava kirja. Aivan järkyttävän mahtava. Mielestäni Säädyllinen ainesosa on yksi parhaimpia
vuonna 2016 ilmestyneitä suomalaisen kaunokirjallisuuden kirjoja. Parkkinen on
onnistunut saamaan reiluun kolmeensataan sivuun ihmissuhteita, rakkautta,
historiaa, kiellettyjä suhteita, ruokaa ja jännitystä. Kirja on runsaudensarvi,
mutta erittäin loistavalla tavalla. Kirja on helppolukuinen ja tarina vie
helposti mukanaan. Kirjan tunnelma on käsin kosketeltavissa ja aistittavissa
oleva. Parkkinen kertoikin bloggaajatilaisuudessa, että esimerkiksi haju- ja tuoksumaailma
oli yksi tärkeä elementti kirjoittaesssa. Parkkinen kertoi myös, että on
kirjoittanut kirjan New Yorkissa. Kirjan idea lähti kahviloista ja New Yorkin
sykkeestä.
Kirjan lukujen otsikointi on ihastuttavan omaperäinen. Jokainen
luku on nimetty jonkin ruokalajin mukaan. Hummeria
kasvihuonemansikoiden kera, Tartarpihvi
vasikasta ja viiriäisenmuna, Ruusujäätelö.
Vaikka Säädyllinen ainesosa ei ole
ruokakirja, ruoka on kirjan olennainen osa ja kirjojen lukujen tapahtumat
liittyvät jollain tavoin kuhunkin otsikossa olevaan ruokalajiin. Valloittava
tapa kietoa tarinaa ruokalajien kanssa yhteen.
Osa kirjan luvuista on kirjemuotoisia. Parkkinen kertoi,
että kirjeromaani on yksi viehättävä kerrontakeino. Kirjeformaatin avulla voi
huijata lukijaa. Voi, minua saa huijata useampaankin otteeseen, jos tuloksena
on tällainen lukunautinto. Harvoin voin sanoa, että jostain kirjasta olisin nauttinut
täysin sydämin ensisivuilta viimeiselle sivulle asti.
Vaikka kirja ei olekaan historiateos, pidin tavasta, jolla
historiaa esitettiin kirjassa. Sodanjälkeinen Suomi, jolloin monista
ruokatarvikkeista oli pulaa. Helsingissä vilisti vakoojia. Homoseksuaalisuus
oli rangaistavaa. Parkkinen kertoi, että oli tehnyt paljon taustatyötä kirjan
historiataustaa varten. Hän myös itse opettaa historiallisten romaanien
kirjoittamista, joten voin vain todeta, että ainakin hän itse osaa kirjoittaa
siitä, mitä opettaa.
Erityiskiitokset pitää antaa kirjan kansille. Tykkään lukea
kirjaa ilman kansipapereita, joten oli mahtava yllätys, kun aloittaessani
lukemaan kirjaa poistin kansipaperit ja mitä alta löytyikään? Upeat kuvitetut
kannet Bulevardi 12:sta. Kirjan ulkoasu on Jussi Karjalaisen.
Leena Parkkisen Säädyllistä
ainesosaa suosittelen kaikille, jotka pitävät hyvistä tarinoista, ruoasta
ja historiasta.
Pidin kovasti tästä kirjasta. Yllätyin kovasti, että se ei päässyt palkinnoille. Kirja oli kiinnostava ajankuvaltaan ja miljööltään.
VastaaPoistaMinun piti muuten mainita postauksessa aivan sama juttu, että ihmettelin, miksei päässyt palkinnoille. Tässä kirjassa kuitenkin oli sitä jotain, joka laittoi lukijan ihastumaan ja jopa rakastumaan kirjaan.
PoistaPidin tätä kirjaa itsestään selvänä Finlandia-ehdokkaana ja olin sinun laillasi kovin kummastunut, että tämä jäi noista mittelöistä kokonaan pois.
VastaaPoistaMuistan vielä, miten suuresti tämän lukemisesta nautin ja miten juuri tästä kirjasta tehtyä bloggausta hioin enemmän kuin yleensä tapanani on. Silti sellainenkin ihme tapahtui, että lopulta tämä ei mahtunut vuoden 2016 kolmen kotimaisen parhaan omalle listalleni.
Viime vuosi taisi olla oikea hyvien kirjojen vuosi. Itse kun mietin, kuinka sijoittaisin paremmuusjärjestykseen esimerkiksi Lopotin, Akvarelleja Engelin kaupungista ja Säädyllinen ainesosa, niin vaikea olisi valita parasta.
PoistaMinä annoin tälle muistaakseni rivillisen sydämiä 💕 Palkinnoitta / ehdokkuutta vaille jääminen kummastutti minuakin - oli tämä sen verran iso elämys.
VastaaPoistaAivan mahtava kirja, joka todellakin ansaitsee pitkän rivin sydämiä.
Poista