Pari viikkoa sitten ilmestyi Pauli Hanhiniemen
omaelämäkerrallinen kirja Kerran elettyä
(Docendo, 2016). Elänköhän jossain vanhenemisen kriisissä, koska tähänkin kirjaan
oli pakko tarttua nuoruusmuistojen vuoksi? Oli miten oli, olen taas kerran
innoissani. Kerran elettyä tuo
lukijalle hienoja välähdyksiä Pauli Hanhiniemen elämästä ja urasta. Kirjan
kuvituksesta on vastannut Jiri Halttunen.
Pauli Hanhiniemi muistelee kirjassaan lapsuuttaan,
nuoruuttaan ja aikuisuuttaan. Pauli ja hänen pikkusiskonsa ovat saaneet käyttää
mielikuvitustaan ja keksiä tekemistä päiviksi, jolloin opettajavanhemmat ovat
olleet töissä. Aikamoista meno on välillä ollutkin Hanhiniemen perheessä.
Lukioikäistä Hanhiniemeä ei koulu jaksanut kiinnostaa, joten nuorukainen
vaihtoi vapaalle ja lähti tutustumaan työelämään. Vähitellen musiikkitouhut
veivät miehen mennessään. Syntyi Kolmas nainen, joka vei Hanhiniemeä monia
vuosia. Kolmannesta naisesta Hanhiniemi siirtyi kuin huomaamatta uuteen
kokoonpanoon, jonka nimeksi tuli Pauli Hanhiniemen Perunateatteri. Kuin
yllättäen tämäkin yhtye piti yhtä pitkään. Seuraava siirtymä olikin
musiikillisesti erilaiseen ryhmään. Hehkumoon, joka esitti nykyaikaistettua
kansanmusiikkia. Monia erilaisia bändikokoonpanoja on miehen elämään mahtunut,
mutta on mies tehnyt paljon muutakin. Hanhiniemi on tehnyt esimerkiksi paljon
sanoituksia tilaustöinä ja ollut mukana erilaisissa teatteriproduktioissa.
Kerran elettyä
avaa Pauli Hanhiniemen uran lukijalle täysin uudessa valossa tai ainakin
minulle avasi. En ollut ollenkaan ymmärtänyt, kuinka tuottelias mies on ollut.
Välillä jopa niin tuottelias, että uupumus on meinannut ottaa miehestä vallan.
Hanhiniemi kertoo kirjassaan myös paljon ulkomaille tehdyistä keikkamatkoista.
Mielenkiintoista luettavaa ja avaa taas uuden näkökulman mieheen. Pidin myös
siitä, kuinka kirjasta pystyi rivien välistä lukemaan Hanhiniemen
vanhenemisesta ja henkisestä kasvusta. Kyllä se vain niin on, että ikä tuo
viisautta, vaikka tämä olisi kulunut klisee tahansa.
Pauli Hanhiniemi kirjoittaa hyvin rehellisellä ja
suomalaisella tavalla. Tavalla, jollainen hänen on itsekin oltava, koska ei
tuollaista tekstiä voisi suoltaa, jos mies itse ei olisi sellainen. Rehti
suomalainen mies. Pidin kovasti kirjoitustavasta. Suoraa ja konstailematonta,
mutta kuitenkin tekstissä on sitä jotain, joka laittaa lukijan jatkamaan
lukemista. Kirjan tarinat ovat mukaansatempaavia. Itselleni ainakin hymy nousi
suupieliin useamman kerran, mutta välillä mieltä kaihersi myös ahdinko.
Kirjassa on paljon Pauli Hanhiniemen lyriikoita. Pidin
näiden lukemisesta samalla kun tapailin mielessäni kappaleiden säveliä. Moni
unohtamani kappale palasi mieleeni, enkä voinut välttyä nostalgisilta
ajatuksiltakaan. Mielestäni lyriikoissakin on huomattavissa se, kuinka Hanhiniemi
on vanhentunut ja ikää on tullut. Pauli Hanhiniemi on aikuinen mies, jonka
teksteissä aikuisuus ja eletty elämä näkyy. Hanhiniemi itse kertoo kirjassaan,
kuinka hänen sanoituksissaan on usein ajatuksia, joita hän on pyöritellyt
mielessään.
Pauli Hanhiniemen Kerran
elettyä kannattaa ehdottomasti lukea, jos on kiinnostunut suomipopista tai musiikista
ylipäätään. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Voi ihana Pauli Hanhiniemi! Olen jossain määrin kuunnellut häntä "aina", mutta kunnolla heräsin miehen ja hänen musiikkinsa ihanuuteen sen jälkeen kun hän oli mukana Vain elämää:ssä. Tämä kirja kyllä kiinnostaa <3
VastaaPoistaMinäkin olen aina pitänyt Pauli Hanhiniemen musiikista. Vain elämää oli jonkinlainen uudelleen esiintuonti Hanhiniemelle, vaikka hän on kaikki vuodet aktiivisesti musiikkibisneksessä mukana ollutkin. Kirjan mukaan ei itse tainnut aivan tykätä ohjelman mukanaan tuomasta julkisuudesta.
PoistaItselle kolahti Kolmannen naisen LP Hikiset Siivut joskus vuonna 1993 kuunnellessani sitä kaverin luona kun kuumeessa tapetoin :)
VastaaPoistaSiitä alkoi matka Paulin tekstien mukana ja kaikki on kerätty ja kuunneltu moneen kertaa, jotkut biisit nostaa aina kyyneleet silmiin. Miten toinen voikaan kirjoittaa kuin minun elämästäni!
Voin kuvitella, kuinka sinulle tulee aina mieleen Hikisistä siivuista tapetointi kuumeessa. :)
PoistaItse ihastuin Kolmanteen naiseen jo 80-luvulla. Bändissä oli alusta lähtien sitä jotain, joka viehätti minua. Jotain hyvin suomalaista ja rehellistä.
Anonyyminä jatkan... Olen muutaman kymmentä sivua lukenut ja yrittänyt uppoutua kirjoittajan mielen maailmaan. Kirjoitustyyli on kuin biisitkin; pieniä tarinoita tunteiden sekamelskasta. Väliin hyvinkin selkeitä, toisinaan ilmassa leijuvia tunnekulkuja.
VastaaPoistaNiin Hanhiniemen kuin monet muutkin levyt ja kappaleet ovat matka muistoihin, aikaan entiseen ja niihin ihmisiin ja tunnelmiin. Tiheään sisään vie minut noin vuoden mittaiseen kauteen jolloin jätin puolisoni ja kaksi pientä lastani. Luulin pystyväni elämään toisen ihmisen kanssa ja rakentamaan uuden minän ja perheen. Ei muuten onnistunut.
Hanhiniemi on osannut loistavasti kuvata elämänsä pieniä hetkiä, välähdyksiä, jotka ovat muokanneet hänen elämänsä kulkua.
PoistaToivottavasti sinä sait tai saat kuitenkin jossain vaiheessa elämäsi mallilleen, vaikka jonkinlainen harha-askel veikin väärälle polulle. Elämä on suuri seikkailu, eikä ikinä tiedä, valitseeko oikean vai väärän polun.
Vanhalla tutulla polulla ollaan reilun vuoden sähläilyn jälkeen. Kirja luettu mielenkiinnolla loppuun. Olisin kaivannut hieman enemmän avautumista siitä miten sanoitukset ovat syntyneen mutta taiteilija tekee niinkuin parhaaksi näkee ja ihmiset tulkitsee kukin tavallaan. Tein huomion jo vuosia sitten, Paulin useassa tekstissä toistuu sana Onni jossakin muodossa. Tein kooste cd:n johon niitä taisi tulla toista kymmentä. Viimeisin soolo ei ollut silloin vielä ilmestynyt. Onni CD ☺
PoistaHienoa, että elämäsi palautui mallilleen.
PoistaKirjaa lukiessani ajattelin, ettei Hanhiniemi halua avata sanoituksia sen enempää, koska uskon, että lyriikoissa on niin paljon miestä itseään, eikä aivan kaikkea voi avata yleisölle.
Onni on kaunis sana. :)