I Love Me -messuilla

Tällä viikolla on ollut vilskettä ja vipinää enemmän kuin normaalisti. Maanantaina olin Kissakahvila Helkatissa juhlistamassa SKS:n julkaisemaa Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoriaa. Keskiviikkona olin Bloggariklubilla kuuntelemassa kirjailija Hanna Weseliusta, kun hän kertoi esikoiskirjastaan Alma! (WSOY). Mielenkiintoisen haastattelun jälkeen menimme katsomaan Kansallisteatterin Willensaunaan Kristian Smedsin ohjaamaa just filming, jonka jälkeen saimme vielä mahtavan tilaisuuden kuunnella julkisuutta kaihtavan ohjaajan tarinointia näytelmästä ja teatterimaailmasta yleensä. Tässä oli jo sen verran tapahtumaa tällaiselle tädille, että meno alkoi huimata, mutta vain hetkeksi aikaa. Perjantaina liukenin töistä melkoisen nopeasti lounaan jälkeen ja jälleen kohti Helsinkiä. Kohteena oli Helsingin Messukeskus ja I love me -messut. Messuseuraksi lähti ihananainen syyskesälomalla ollut työkaverini.

Lähdimme liikenteeseen Kauneusalueelta. Minulla oli ajatuksena ostaa vino pino ihanan tuoksuvia palasaippuoita. Ostinko? Ostin, mutta vain yhden vaivaisen, vaikkakin sitäkin ihastuttavamman Le Comptoir du Bainin persikantuoksuisen saippuan. Kauneusalueella olisi helposti saanut rahat tuhlattua, mutta olin kovanaama, enkä ostanut saippuan lisäksi muuta kuin ikääntyneelle iholle tarkoitetun Himalaya Herbalsin käsivoiteen. Kädet jäävät rasvaamisen jälkeen todella pehmeäntuntuisiksi. Kauneusalueella olisi ollut vaikka mitä kivaa tarjolla, mutta siitäkin huolimatta jäin kaipaamaan jotain, mutta en osaa tarkemmin eritellä mitä.

I love me- messujen Muoti ja Koru & Kello -osiot oli yhdistetty mukavalla tavalla samalle alueelle. Kalevala Korun alla on Lapponia Jewelry -brändi, jonka koruja himoitsen. Messuilla oli ihan vain pienesti vilkaistava Lapponia-vitriiniä. Ah, miten kallista ja kaunista, mutta tarvitsen ensin joko lottovoiton tai miehen, joka on rikkaampi kuin se, joka täällä asuu. Erikoismainintana on muuten mainittava, että messuilla jaettava Kello & Kulta -lehdessä on mielenkiintoista asiaa kellojen huollosta ja värikivien maailmasta. Muodin maailmassa minua kiinnostivat eniten kengät ja laukut. Joo, en ostanut, mutta läheltä piti. Messuilla oli esittelyssä myös Merrellin Vibram Arctic Grip talvikengät. Kengät, jotka pitävät jäisellä vesikelillä ilman nastoja. Olin lukenut kengistä Minäkö keski-ikäinen? Tiian blogista ja kengät alkoivat kiinnostaa ja kiinnostus nousi messuilla. Nyt vain ihmettelen, pitävätkö kengät jäällä, jota peittää hentoinen lumipeite. Se salakavala jään peittäjä. Jos näin on, joudun ehkä tällaiset kengät itselleni ostamaan, koska ei nastoja.

Luonnollisesti oli alue, joka yllätti minut. Alueella oli paljon superfoodia, luomu- ja lähiruokaa sekä raakaruokaa tarjoavia yrityksiä. En ole pitänyt itseäni mitenkään tällaisten asioiden kohdehenkilönä, koska olen aika konservatiivinen ruoka-asioissa, mutta nyt nappasi tai ainakin herkkujen kannalta nappasi. Arctic Choc valmistaa käsintehtyä luomusuklaata. Yrityksen konvehdit ovat todella tajunnan räjäyttäjiä, mutta tällä kertaa en sortunut konvehteihin, vaan ostin kolme suklaalevyä. Salmiakkivalkosuklaata, josta ehdin maistaa yhden palan. Levy haihtui kummallisesti jonnekin. Piparkakkusuklaata olen herkutellut tänään ja kaapissa odottaa vielä omena-kanelivalkosuklaalevy. Ja koska olen horoskoopiltani vaaka, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti, jäi minua nyt kaihertamaan Arctic Chocon joulukalenteri. Olisiko ehkä mahtava joulunodotuksen pelastaja? Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ennen Arctic Chocon näkemistä olin ehtinyt ostaa Leaderin tummaa suklaata kaksi levyä. Nyt on siis kaapissa suklaata. Vinkkinä voin myös mainita suklaanrakastajille, että kannattaa piipahtaa messuilla Tallipihan suklaapuodin ständillä.

I love me- messujen Terveysalueella on paljon nähtävää ja koettavaa asiasta kiinnostuneille. Itse olin tässä vaiheessa jo niin uupunut, että pääasia, mikä mieleeni jäi, oli Valion maistattama Gefilus-uutuusjuoma. Lähde persikkapassiohedelmämehu maistui todella hyvälle ja raikkaalle. Työkaverini kanssa juttelimme, että juoma oli niin hyvää, että luultavasti litran purkki tulisi juotua tyhjäksi kertaheitolla. Joudun kyllä luultavasti ostamaan kyseistä mehua, kun purkkiin kaupassa törmään.

Helsingin Messukeskus on kokenut uudistuksia. Yksi, mistä itse olin todella tyytyväinen, oli se, että kahvila- ja ravintolapalveluita oli tarjolla monenlaisia. Tilat eivät olleet luotaantyöntävän näköisiä, vaan viihtyisän näköisiä lepo- ja rauhoittumispaikkoja.

Jos olet menossa vielä sunnuntaina I love me -messuille, voin antaa vinkin, että jos eteläisen sisäänkäynnin narikka on täynnä, niin narikat löytyvät myös eteläisen pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta sekä kun menet eteläisen sisäänkäynnin oikealta puolelta alas messuhalliin, löytyy narikka oikealta seinustalta.

Minulla oli messuille bloggaajapassi, joten mikä olisi estänyt minua menemästä paikalle myös tänään ja huomenna? Ei mikään muu kuin pienoinen väsymys, joten nyt on aika ladata akkuja seuraavaa työviikkoa varten. Askeleita messukäynnillä tulee reippaasti. Itse astelen normaalina päivänä noin kahdeksantuhannen askeleen verran, mutta messupäivänä tuli askeleita puolet enemmän.

Kävitko sinä I love me -messuilla vai aiotko mennä messuilemaan huomenna?