Hässäkän keskipisteessä

Lähdin Herra Karvajalan kanssa alkuiltaulkoilulle. Suuntana oli tietenkin ryteikön kautta viereisen vesitornin tontille. Vesitorni on tällä hetkellä peruskorjattavana, eikä meillä ole mitään asiaa aitojen sisäpuolelle, koska se on kiellettyä ja jopa vaarallista. Siellähän voi tällä hetkellä olla maassa vaikka mitä terävää. Onneksi tontilla on kuitenkin aitojen ulkopuolella hieman ulkoilutilaa.

Vedin hupparin hupun heti päähäni, kun huomasin, että suuntaamme kohti ryteikköä. En halua edelleenkään öhkömönkiäisiä niskaani. Ohittaessamme työmaa-alueen ulkopuolella olevaa maailman suurinta neliapilaa, huomasin työmaa-alueella liikettä. Yritin olla hiljaa ja selvittää, mistä on kyse. Paikalla oli kolme nuorta. Yksi tyttö ja kaksi poikaa. Aivan kuin olisivat viritelleet jotain ja joku kävi hieman kokeilemassa yhtä työmaakopin ovea. Herra Karvajalka olisi halunnut mennä lähemmäs, mutta en päästänyt. Nuoret istuivat jollain telineellä ja keskustelivat. Laitoin miehelle, joka täällä asuu, viestin ja kysyin pitäisikö soittaa partio paikalle, koska ovat kuitenkin luvattomassa paikassa. Mies ei tietenkään vastannut minulle mitään. Toisaalta siinä vaiheessa olin jo ehtinyt yskiä, joten uskoin nuorten tietävän olemassaolostani.

Lopulta nuoret lähtivät liikenteeseen ja ajattelin mielessäni, että hyvä juttu, kunnes tajusin, että nuoret lähtivät kiipeämään vesitornin kylkeen laitettuja työmaaportaita ylös. Siinä vaiheessa otin puhelimen käteeni ja soitin hätäkeskukseen pyytääkseni poliisit paikalle. Hätäkeskuksen nainen pyysi huutamaan nuorille, että tulisivat alas, mutta nuoret eivät kuulleet tai eivät halunneet kuulla ääntäni. Ja minulla ei ole maailman pienin ääni, kun huudan. Hätäkeskuksesta luvattiin laittaa paikalle pelastushenkilökuntaa. Sen enempää ajattelematta otin kissan kainalooni ja menin odottamaan poliiseja paikalle ja seuraamaan, jos nuoret tulisivat alas.

Odotellessamme poliisipartiota Herra Karvajalka ehti ottaa yhdeltä suloiselta pikkutytöltä silitykset vastaan. Silitysten lomassa kuulin jostain kaukaa hälytysajoneuvojen ääniä. Näin myös, kun vesitornista kapusi kaksi nuorukaista alas. Huusin pojille ja kysyin, mitä tekivät vesitornissa. Ei vastausta. Pojat luikkivat työmaa-alueen perälle ja häipyivät paikalta vähin äänin. Soitin hätäkeskukseen ja kerroin, että tilanne taitaa olla ohi tai ohi ja ohi. Samassa paloauto kurvasi pillit päällä vesitornin edustalle. Hätäkeskuksesta kyseltiin vielä lisätietoja ja pyysivät kertomaan saman palomiehille.

Herra Karvajalka oli aivan järkyttynyt tilanteesta. Yritti juosta karkuun, mutta sain pidettyä aloillaan, kun paloautosta tuli alas mies, jolle viitoin. Titteleistä en tiedä, mutta sanotaan vaikka, että palomestari, koska se kuulostaa hienolta nimitykseltä. Kerroin palomestarille tilanteen ja sanoin, että nuoria oli kolme, mutta en tiedä, montako nuorta ylös kiipesi, koska en nähnyt keskeltä ryteikköä. Kuulin vain kiipeämisäänet. Kaksi nuorta joka tapauksessa tuli alas. Palomestari kyseli lisää ja kartoitti tilannetta. Samalla Herra Karvajalka rimpuili ja yritti riisua valjaitaan päältään. Viimeinen pisara kissalle oli se, kun paikalle kurvasi ambulanssi pillit soiden. Kissa päätti kiivetä pohjettani pitkin ylös. Yritin kädelläni ottaa vastaan, niin seuraavaksi kissa kapusikin kynsiään käyttäen käsivarttani pitkin selkääni. Sen verran ikävältä alkoi tuntua käsivarressa ja selässäni, että sanoin palomestarille vieväni kissan kotiin.

Kotona mies, joka täällä asuu, nukkui sohvalla päiväunia, eikä tiennyt koko hässäkästä mitään. Huudahdin, että tuon kissan, koska nyt on pikku show päällä ja minun täytyy mennä takaisin vesitornille. Vesitornille oli kerääntynyt enemmänkin yleisöä ja toinen ambulanssi. Palomestari totesi, että nyt odotetaan poliisia, joka päättää, kiivetäänkö vesitorniin etsimään kolmatta nuorta vai mitä tehdään. Sanoi, että kyse on joka tapauksessa ilkivallasta. Hieman alkoi nolottaa, että paikalle kurvasi iso pelastustiimi, eikä mitään oikeasti sattunutkaan. Hyvä siis, ettei mitään sattunut, mutta odotin paikalle vain poliiseja.

Poliisit kun saapuivat paikalle, niin tilanne käytiin vielä läpi. Poliisit totesivat, että tutkivat tapausta ilkivallantekona, mutta eivät laittaneet palomiehiä kapuamaan vesitorniin. Luottivat siihen, että paikalla ollut tyttö ei ollut kiivennyt torniin. Kun harmittelin tilannetta, että turhaan tulivat paikalle, poliisisetä sanoi, että tällaisesta täytyy ilmoittaa, koska vesitorniin kiipeäminen lasketaan ilkivallaksi, eikä missään tapauksessa ole sallittua. Palomestari vielä nauroi lähtiessään, että olisivat voineet pelastaa kissan, jos kissa olisi kiivennyt puuhun, mutta eihän Herra Karvajalka puuhun kiivennyt vaan minuun.

Tällainen pieni sunnuntaiepisodi siis tänään. Ja arvatkaa mitä vielä! Tajusin vasta jälkikäteen, että ennen ulkoilulle lähtöä olin katsonut itseäni peilistä ja ajatellut, että onpa likaiset ja lyttänät hiukset. Kymmenen vuotta vanhan, hieman rikkinäisen hupparin lisäksi päälläni olivat punaiset Hai-saappaat ja punaiset Adidas-verkkarit. Olinpa hieno näky ja kerrankin, kun olisi ollut oikein kunnolla pelastusmiehiä paikalla, niin nainen on kuin jostain ladon seinästä irtirevitty piru. 

Kuinkas mallikkaasti teillä on sunnuntai sujunut?