Kansallisteatterin ja Bonnier Kirjojen kevään viimeisellä
Bloggariklubilla oli näytelmäkirjailija ja -ohjaaja Juha Jokela kertomassa
Kansallisteatterin syksyn uutuusnäytelmästä Sumu.
Lisäksi saimme kuulla mielenkiintoisen haastattelun, jossa Johnny Knigan kustannustoimittaja
Timo Ernamo haastatteli esikoiskirjailja Piia Leinoa teoksen Ruma kassa (Johnny Kniga, 2016) tiimoilta.
Huikean illan kotiin viemisiksi saimme kassit, joissa oli kaksi kirjaa. Toinen
kirjoista oli Ruma kassa, johon
tartuin tietysti suurella mielenkiinnolla.
Ruma kassa kertoo
opintonsa keskeyttäneestä Sariannasta, joka on päätynyt kaupan kassalle
kuuntelemaan asiakkaiden solvauksia, milloin kaupan valikoimasta, milloin
omasta ulkonäöstään. Sariannan mielestä hän on ruma. Päivät valuvat samankaltaisina,
kunnes eräänä päivänä Sariannan saadessa aikaiseksi hirvittävän sotkun
purkaessaan pullonpalautuskoneen tukosta, lähestyy häntä asiakas, joka antaa
käyntikorttinsa ja pyytää soittamaan, jos Sariannalle tulee tunne, että kaipaa
jotain muuta elämämäänsä. Aikansa mietittyään Sarianna soittaa käyntikortissa
olevaan numeroon. Kuinka ollakaan, pian hän huomaa joutuneensa paratiisisaarella
kuvattavaan tosi-tv-sarjaan. Ja millainen sarja onkaan? Siinä kisaavat
kaunottaret ja hirviöt vastakkain. Kaunottarissa on missiä, jääkiekkoilijan
vaimoa ja lööpeistä tuttuja seurapiirikaunottaria. Hirviöissä puolestaan on
ulkonäöltään hieman poikkeavia yksilöitä. On luurangonlaihaa, on lihavaa ja on
Sarianna. Tosi-tv-sarjan kuvausten alettua kilpailu käy veriseksi. Kumpikaan
joukkue ei halua hävitä toiselle. Tuotantoyhtiö lisää vettä myllyyn ja solvaa
kilpailijoita henkisesti erittäin julmilla tavoilla. Kulissien takana kuohuu
myös. Kuinka kaikessa lopulta käy, kun kilpailu eittämättä päättyy jossain
vaiheessa?
Ensinnäkin täytyy heti myöntää, että minä seuraan joitakin
tosi-tv-sarjoja, vaikka sitä ei tietenkään saisi julkisesti kertoa. Selviytyjät, Amazing Race ja Big Brother.
Viimeksi mainittua yleensä viikonloppuhuvina silloin, kun sarja vielä
televisiossa pyöri. Etenkin tästä tosi-tv-sarjapohjaisuudesta johtuen Ruma kassa kiinnosti paljon. Itse olisin
Sariannan mukaisesti joutunut sinne hirviöpuolelle, joten sympatiat olivat
tietysti lähtökohtaisesti heikoimpien puolella. Piia Leino on kirjoittanut
kutkuttavan hauskan, mutta samalla hieman surullisen kirjan. Vaikka kirjan
voisi kuvitella olevan kevyttä viihdettä, on se myös kaikkea muuta. Leino
nostaa kirjassaan rohkeasti esiin ulkonäkökeskeisen ajattelutavan. Kirjassa
käsitellään myös perinteistä miehen ja naisen välistä suhdetta.
Leino itse kertoi Ruman
kassan olevan itsensä kokoinen kirja. Ernamon mukaan Leinon tyyli
kirjoittaa on ilmavaa. Lisäksi Bloggariklubissa kirjan tekstin kerrottiin olevan
melkoisen ronskia, mutta yhteiskunnallista. Täytyy allekirjoittaa nämä kaikki
sanomiset. Pidin kirjan tyylistä kauttaaltaan. Kirjaa oli helppo lukea ja se
eteni johdonmukaisesti. Kirjassa on mehevän huvittavia kohtauksia, jotka
oikeasti naurattavat. Kirja onkin hauskasti kirjoitettu, eikä se missään
tapauksessa ole tylsä, vaikka pohjimmiltaan vakavista asioista onkin kyse.
Ruma kassa laittaa
ajatukset liikkeelle siitä, kuinka ulkonäkökeskeistä nykypäivän meno on.
Toisaalta kirja oli myös loistava muistuttaja siitä, kuinka ulkonäöltään
massasta poikkeavien ihmistenkin sisällä sykkivät sydämet, jotka kaipaavat
rinnalleen toista ihmistä. Asetelman voi kääntää myös siten, että kauniiden
ihmisten pääkopissa syntyy myös loistavia ja hienoja ajatuksia. Jokainen meistä
on yksilö, jolla on jokin erityispiirre, joka tekee meistä ainutlaatuisia. On
hienoa olla ainutlaatuinen.
Piia Leino on SST:n toimittaja. Hän on toiminut mm.
rikostoimittajana isoissa jutuissa. Leinon toimittajatausta näkyy Rumassa kassassa selkeänä ulosantina.
Mielenkiinnolla odotan lisää Leinoa.
Rumaa kassaa
suosittelen luettavaksi kesälaitumille. Kepeää luettavaa vaikeista asioista.
Kirjalle annan tähtiä 4+ (asteikko 1-5).
Kiitos kustantajalle hienosta kirjalahjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti