Kävi sellainen kiva juttu, että ystäväni Päivi Hidasta matkailua aloittelijoille
–blogista voitti pääsyliput Keski-Uudenmaan Teatterin (KUT) Jäniksen vuosi kesäteatteriesitykseen Tuusulan
Krapille. Päivi on niin suurenmoinen, että pyysi minut mukaansa teatteriin.
Minä olin tietysti heti valmis tällaiseen leikkiin. Tässä oli myös oiva syy
siihen, miksi tartuin Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen kirjana. Päivin blogissa on myös mahtava Top 5 –listaus kesäteatteri-illan
vaatetuksesta, joten itse en tällä kertaa siihen aiheeseen pureudu.
Ja jotta iltamme olisi varmasti ikimuistoinen, oli KUT
järjestänyt meille tapaamisen näytelmän pääosaesittäjän Juha Veijosen kanssa. Siis todella mahtava juttu. Minäkö olen
joskus fanittanut Juha Veijosta siihen malliin, että olen saanut pienen mutkan
kautta Veijosen valokuvan nimmarin kera? Siis todellakin. Nyt kyllä oli tämä
täti täpinöissään. Meillä oli mukavat kahvittelut Veijosen kanssa ennen
esitystä. Ehdimme vaihtaa ajatuksia Jäniksen
vuodesta, Arto Paasilinnasta ja näyttelijäntyöstä yleensä. Veijosen
lähdettyä valmistautumaan illan esitykseen jatkoimme rupattelua KUT:in
tuottajan Niina Juutilaisen kanssa. Kävi ilmi, että keski-ikäiset ja vanhemmat
naiset ovat teatterin suurkuluttajia. Pitäisikö teattereille tehdä
nostekampanja, jolla saataisiin myös miehet, nuoret ja lapset kiinnostumaan
teatterista? Ei teatteri ole missään tapauksessa pölyttyneitä tarinoita jostain
hamasta menneisyydestä. Teatteriesitys on aina elämys, joka kannattaa kokea.
Jäniksen vuoden on
ohjannut Milko Lehto. Näytelmän
dramatisoinnin Arto Paasilinnan romaanin pohjalta ovat tehneet Esa Leskinen, Sami Keski-Vähälä ja Kristian
Smeds. Rooleissa ovat Juha Veijonen, Elina
Varjomäki, Seppo Halttunen, Jari Hämäläinen, Johannes Korpijaakko ja Anna-Leena
Sipilä. Lavastus ja puvustus ovat Heini
Maarasen käsialaa. Altti Uhlenius
on vastannut dramaturgiamusiikin sävellyksestä ja äänisuunnittelusta.
Juha Veijonen
Kuva © Sami Lamberg, Keski-Uudenmaan Teatteri
|
Datanomi Vatanen (Juha Veijonen) on ylityöllistetty,
jatkuvan yt-pelon nujertama mies. Kotona vaimo (Anna-Leena Sipilä) pauhaa ja
paasaa. Vatasella ei tunnu olevan hetken rauhaa muutoin kuin television
luontodokumentteja katsellessa. Rauhoittavia pillereitä kuluu purkkitolkulla.
Vatasen esimies (Jari Hämäläinen) on kuitenkin viisas mies. Hän lähettää
Vatasen seminaariin Pohjois-Suomeen. Aluksi kaikki menee pohjoisessa mukavasti,
mutta rähinäviinaa saadessaan Vatanen alkaa rettelöinnin. Tapahtumaketju
aiheuttaa sen, että Vatanen hyppää auton rattiin ja ajaa ja ajaa vailla mitään
päämäärää. Lopulta Vatanen ajaa jäniksen päälle ja sammuu auton rattiin keskelle
metsää. Kännikoomasta herättyään Vatanen löytää jäniksen (Elina Varjomäki),
joka on satuttanut toisen takajalkansa. Jänis on saatava eläinlääkäriin. Tästä
lähtee Vatasen ja jäniksen yhteinen taival. Parivaljakko kohtaa matkallaan mitä
eriskummallisempia ihmisiä ja eläimiä. Jokainen tapaus tuntuu olevan edellistä
oudompi.
Juha Veijonen Vatasen puvussa on loistava. Veijosen
kasvoilta voi lukea näytelmän alkumetreillä Vatasen väsymyksen ja stressin.
Näytelmän edetessä Vatanen muuntautuu luontoa kuuntelevaksi mieheksi, jolle
leppoistaminen on elinehto. Samoin tekee Veijonen. Jäniksenä loikkiva Elina
Varjomäki puolestaan esittää aluksi arkaa ja pelokasta eläintä, mutta
vähitellen jäniksestä kehkeytyy hieman hurja villipeto. Jänis, joka vetää siideriä
ja laulaa karaokea. Hyvin Varjomäki on jäniksen turkkiin hypännyt. Lisäkiitoksena
täytyy sanoa, että hieno lauluääni Varjomäellä on.
Juha Veijonen, Johannes Korpijaakko ja Elina Varjomäki
Kuva © Sami Lamberg, Keski-Uudenmaan Teatteri
|
Entä muut näyttelijät? Aivan käsittämättömän hurjaa menoa.
Kaikilla muilla näyttelijöillä oli näytelmässä useita eri roolituksia.
Kohtauksesta toiseen vaihdettiin lennossa ja todellisella ammattitaidolla.
Seppo Halttunen eläköityneenä eläinlääkärinä sai lavalle täysin psydedeelisen
menon. Katsoja ei voi voinut muuta kuin nauraa. Halttunen vei yleisöä ja yleisö
nautti näkemästään. Anna-Leena Sipilän roolit kipakasta vaimosta höpsön
myyjättären kautta tehokkaaseen ylihoitajaan ja moneen muuhun olivat hengästyttävää
katseltavaa. Naisella riitti energiaa lavalla vaikka muille jakaa. Jari
Hämäläinen, tuo mies upeine kroppineen. Huh huh ja vielä kerran huh. Kyllä
minäkin voisin eksyä erämaahotelliin, jossa aulavastaavana olisi tuollainen
mies, eikä muita asukkaita hotellissa ollenkaan. Ja Johannes Korpijaakko. Mies,
joka myös sai naurunpurskahduksia aikaiseksi. Yksi näytelmän parhaimpia
kohtauksia oli ehdottomasti se, kun inhottava korpiksi muuntautunut Korpijaakko
tuli ryöstelemään Vatasen ja jäniksen omaisuutta erämaamökistä. Uskomatonta
rooliin heittäytymistä.
Jäniksen vuosi on
vauhdikas, kakofoninen ja tajuttoman hauska näytelmä. Näytelmä on erittäin
moderni versio verrattuna kirjaan, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla.
Näytelmä antaa kunniaa alkuperäiselle Arto Paasilinnan tekstille
modernisoinnista huolimatta. Saattaa olla, etteivät kaikki pidä näin
modernisoidusta versiosta, mutta minä pidin ja naurunremakoista päätellen moni
muukin piti. Mielestäni KUT on todellakin pannut parastaan ja saanut Jäniksen vuodesta aikaan eheän
kokonaisuuden, jossa Vatanen ja jänis matkaavat kohtauksesta toiseen sujuvan
sulavasti.
Johannes Korpijaakko ja Juha Veijonen
Kuva © Sami Lamberg, Keski-Uudenmaan Teatteri
|
Lavastus oli suhteellisen minimalistista, mutta siinä oli
joitakin hienouksia, jotka ansaitsevat peukun nostoa. Pidin etenkin siitä,
kuinka lavastuksessa oli hyödynnetty lavan takana olevaa koivikkoa. Välillä
lavastuksen takaseinät siirrettiin ja kauniit valkokylkiset koivut vihreine
isoine lehtineen tulivat osaksi näytelmää. Hienoa olivat myös seinästä
ilmestyvät puhuvat päät.
Jäniksen vuosi on
ilman muuta kesäteatteriesitys, jota voin lämpimästi suositella suurimmalle
osalle ihmisiä. Nyt miehet, nuoret ja lapset teatteriin eläytymään.
Keski-ikäiset ja vanhemmat naisethan siellä jo ovatkin.
Sen verran täytyy vielä hekumoida kahvittelulla Veijosen
kanssa, että saimme pääsylippujen lisäksi pupukorvat päähämme. Näytelmän
jänishahmojen lisäksi jäniksiä löytyi siis katsomostakin. Eikä siinä vielä kaikki.
Vein pupukorvat töihin ja aina, kun alkaa oikein ahdistaa, katson pupukorvia ja
mietin, että kaikki voisi olla myös toisin. Laittaisinko vain pupukorvat
päähäni ja pomppisin keskelle luontoa?
Olisipa kiva nähdä tämä, sillä Jäniksen vuosi oli jo lapsena lempparileffoja ja kirja. Nuorena ahmin kaikki Paasilinnat, niissä oli paljon mahtavaa hulluutta.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua <3
Jos vain kesäaikatauluusi mahtuu, niin tämä kannattaa käydä katsomassa. Vaikka on nykyaikaan sovitettu näytelmä, on luvassa hupia ja elämystä enemmän kuin tarpeeksi.
PoistaJa kiitos samoin ihanaa viikonloppua <3