Olin odottavalla kannalla ja iloinen, kun lukupiirissä
valittiin luettavaksi Harper Leen Kuin
surmaisi satakielen. Kirjasta on julkaistu useampi suomenkielinen painos.
Itse luin Gummeruksen pokkariversion vuodelta 2007. Useimmilla
lukupiiriläisillä oli luettavanaan vuoden 1984 painos. Kirjan englanninkielinen
alkuteos on nimeltään To Kill a
Mockingbird (1960). Kirjan on suomentanut Maija Westerlund. Paikallisista
kirjastoista kirjan kaikki painokset ovat ainakin tällä hetkellä lainattuina
eli kirja kiinnostaa lukijoita.
Kuin surmaisi
satakielen on Alabamaan ja Maycombin kaupunkiin sijoittuva kertomus
8-vuotiaasta Scoutista, hänen veljestä Jemistä ja isästä Atticuksesta sekä
ystävästä Dillistä. Scout on poikamainen ja rohkea tyttö, joka seuraa
naapuruston tapahtumia silmät tarkkana ja korvat auki. Lakimies Atticus pyrkii
kasvattamaan lapsistaan rehtejä, suvaitsevaisia ja avarakatseisia kansalaisia. Atticus
saa tehtäväkseen puolustaa mustaa miestä, jota syytetään valkoisen nuoren
naisen raiskauksesta. Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle, ei
Atticuksen puolustus tule olemaan helppo. Oikeudenkäynti kasvattaa myös lapsia,
joille selviää järkyttäviä tosiasioita elämästä.
Lukupiiri piti lukemastaan kirjasta joistakin
ennakkoluuloista huolimatta. Scoutia pidettiin viehättävänä kertojapersoonana,
vaikka muutama lukupiiriläinen pitikin tyttöä aluksi poikana. Scoutin
ajatusmaailma on toisinaan hyvin lapsenmielinen, mutta joskus puolestaan hyvin
kehittynyt. Lukupiiri keskustelikin siitä, että jos Scoutin ja Jemin äiti olisi
elänyt, kuinka paljon äidin kasvatus olisi vaikuttanut esimerkiksi Scoutiin.
Tyttö olisi kenties ollut paljon tyttömäisempi. Toisaalta myös Scoutin henkinen kasvu olisi ollut aivan
erilainen.
Kirjassa on paljon loistavia yksityiskohtia, jotka jäävät
lukijan mieleen. Harper Lee on saanut kirjaan hienon tunnelman ilmeisesti ihan sen
takia, että tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta. Kirjan erilaiset kohtaukset
ovat myös hienoja taidonnäytteitä kirjailijalta. Lukupiiriläisten mieleen
jäivät parhaiten vihantäyteinen vankilakohtaus sekä se, kun erakoitunut naapuri
Arthur Radley pelasti koululta palaavat lapset kuolemalta. Harper Lee on
osannut kirjoittaa kohtaukset niin, että lukijan on pakko ahmia tekstiä
saadakseen selville, kuinka lopulta käy. Koukuttavaa.
Harper Lee on osannut loistavasti kuvata 1930-lukua ja sen
ajan rotuerottelua. Kirjassa käytetystä neekeri-sanasta lukupiiri kävi
sen verran keskustelua, että kuvaus kuuluu 1930-luvun aikakauteen, ja jos sana
olisi korvattu vuoden 2015 painoksessa jollain toisella sanalla, olisi kirjan
tarina kärsinyt tästä. Kiitos siis kustantajalle, ettei kyseiseen sanaan oltu
kajottu.
Kuin surmaisi
satakielen on taipunut moneen. Kirja on palkittu Pulitzer-palkinnolla ja
siitä on tehty Oscareilla palkittu elokuva, joka muuten on allekirjoittaneen ”Pakko
katsoa” –listalla. Atticus puolestaan on valittu USA:ssa parhaaksi isäksi
kirjallisuudessa tai jotain vastaavaa.
Harper Leen Kuin
surmaisi satakielen on klassikko, johon kannattaa tarttua. Heti kirjan
luettuani bongasin kahdesta eri kirjasta viittauksen tähän teokseen.
Suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin Viisikko-henkisistä
kirjoista pitäville.
Lukupiiri palkitsi kirjan 4½ tähdellä (asteikko 1-5).
Olin ohittanut tämän kirjan viime kesään asti. Luin tämän elokuun klassikkohaasteeseen. Olen katsonut myös elokuvan. Jatko-osaa en ole ajatellut lukea.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa kirjan jatko-osa, mutta pelkään pettyväni. Elokuvaa en ole vielä nähnyt. Olen kyllä kirjastosta elokuvaa etsinyt, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Poista