11.8.2015

Paolo Giordano: Ihmisruumis

Osallistuin viime vuoden joulukuussa Kirsin Book Clubin joulukalenterivisailuun. Eräänä päivänä onni oli suosiollinen ja voitin joulukalenteripalkinnoksi Paolo Giordanon Ihmisruumis (WSOY, 2014). Italiankielinen alkuteos Il corpo umano on vuodelta 2012. Kirjan on suomentanut Helinä Kangas. Kirja on odotellut lukemista, koska halusin ottaa kirjan lukupiirin luettavaksi ja arvioitavaksi. Kirjastoissa kirja lienee melkoisen lainattu, koska osalla lukupiiriläisistä tuotti tuskaa saada kirjaa lainatuksi.

Ihmisruumis kertoo italialaisista rauhanturvaajista Afganistanin erämaassa, sotilastukikohdassa keskellä ei mitään. Vastassa ovat talebanit, vaikka sodankäyntiä ei kirjassa liiemmälti ole. Kirja keskittyy sotilaiden elämään tukikohdassa. Siihen, millaisia odotuksia ja pelkoja sotilailla on. Sotilailla on paljon aikaa miettiä oman elämänsä kulkua. Luutnantti Egitto on tukikohdan lääkäri, joka syö rauhoittavia saadakseen nukuttua. Ietri on nuorukainen, joka lapsenuskossaan uskoo kaiken, mitä itseään täynnä oleva Cederna hänelle kertoo. Ylivääpeli René, mies joka on Italiassa myynyt itseään naisille, saa kuulla juuri ennen komennukselle lähtöään, että yksi hänen naisistaan odottaa hänelle lasta. Naissotilas Zampieri joutuu tukikohdassa kapteeni Masieron sovinististen solvausten kohteeksi. Jokaisella tukikohdan jäsenellä on omat ongelmansa.

Giordano on osannut taitavasti kuvata ihmismieltä. Vaikka sodassa ollaankin, ei kirja ole perinteinen sotaromaani. Kirjassa käydään läpi sotilaiden sielunelämää ja psyykettä sekä sitä, kuinka sotilaiden kotiolot tunkeutuvat tukikohtaan. Kirjasta löytyy hyvin klassisia asetelmia. Cederna esimerkiksi kouluttaa nuorta Ietriä vähän joka asiassa. René puolestaan on taitava joukkueen johtaja. Masiero sovinistien sovinisti. Lisäksi löytyy joukko reppanoita, jotka yrittävät tulla toimeen kukin omalla tavallaan.

Kirja antaa aihetta analysointiin ja pohdiskeluun. Lukupiiriläisten mielestä kirja oli mukaansatempaava ja vaikuttava, vaikka kirjassa riittikin sulateltavaa. Omasta mielestäni kirja oli todella hyvä ja koskettava, vaikka aluksi hieman arvelutti kirjan sotamiljöö. Kirjan teki kuitenkin mielenkiintoiseksi henkilöiden persoonallisuuksien kuvaukset ja heidän erilaiset taustansa. Lukupiiriä viehätti myös se, että Egitto oli tavallaan kirjan kerronnassa välillä vain yksi kirjan henkilöistä, välillä kertoja itse. Egitton sisaren, Mariannen, suuri sivurooli kirjassa ei auennut lukupiirille ollenkaan. Kirja oli myös rankka lukukokemus, mutta kirjailijan taito kertoa asiat, teki kirjasta hienon lukupaketin. Lukupiiriläiset olivat kukin kirjan luettuaan joutuneet palaamaan kirjan alkuun lukemaan ensimmäisen luvun ymmärtääkseen kaiken.

Kirjan nimen suomennos Ihmisruumis aiheutti keskustelua lukupiirissä. Mitä kaikkea sana sisältää? Luultavasti ainakin sekä fyysisen että psyykkisen puolen. Sen, että arvoista ja asemista riippumatta ihminen on fyysisesti yhtä hyvä tai merkityksetön. Kirjan nimen perusteella yksi lukupiiriläinen oli kuvitellut kyseessä olevan rikosromaani. Erittäin monimerkityksinen sana joka tapauksessa.

Kirjaa suosittelen luettavaksi, jos haluaa pohdiskella ja analysoida lukemaansa ja jos pitää moderneista sotaromaaneista. Tämä kirja pitää otteessaan. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti