Lukupiirissä luettu Paolo Giordanon Ihmisruumis laittoi minut liikkeelle ja kirjastoon. Oli pakko
lainata toinen Paolo Giordanon suomennettu teos Alkulukujen yksinäisyys (WSOY, 2010). Lainaamani kirja oli
pokkariversio vuodelta 2012. Kirjan italiankielinen alkuteos on La solitudine dei numeri primi (2008).
Kirjan on suomentanut Helinä Kangas. Tämä hieno kirja oli helposti
lainattavissa kirjastosta. Ei tarvinnut jonotella.
Alkulukujen
yksinäisyys, kirja kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä, jotka tuntevat
vetoa toisiinsa, mutta vastassa tuntuu olevan aina jokin este. Alice on joutunut
isänsä pakottamana laskettelukouluun, jossa hänelle sattuu onnettomuus, joka
tulee muuttamaan hänen loppuelämänsä. Alicen toinen jalka vammautuu pysyvästi. Alice hakee ihmisten hyväksyntää ja sairastuu lopulta anoreksiaan. Mattialla on kehitysvammainen
kaksoissisar, jonka Mattia onnistuu hävittämään. Matemaattinen nero Mattia
syyttää tapahtuneesta itseään vielä vuosienkin kuluttua. Mattia on
syrjäänvetäytyvä, eikä hänellä ole kuin yksi ystävä. Mattia oireilee
viiltelemällä itseään. Kuinka näiden kahden elämän heittelemän ihmisen lopulta
käy?
Paolo Giordano on todella taitava kertoja. Alkulukujen yksinäisyys on kirja, jota
haluaisi lukea keskeytyksettä. Kertomus on kiehtova ja jollain tavoin
unenomainen. Lukija helposti samaistuu joko Aliceen tai Mattiaan tai seuraa
vain herkeämättä päähenkilöiden elämän kulkua. Vaikka kirjan tarina on
ahdistava, on Giordano hallinnut sanojen käytön loistavasti. Teksti ja kirjan
tarina soljuvat eteenpäin ja pitävät lukijaa mukanaan ilman sen turhempia
kikkailuja. Alkulukujen yksinäisyys
on kaunis kirja.
Giordano on saanut samojen kansien väliin kaksi nuorten ihmisten,
tai miksei vanhempienkin, vakavaa psyykkistä sairautta: anoreksian ja itsensä viiltelyn.
Kirja laittaa lukijan pohtimaan syitä tällaiselle epänormaalille
käyttäytymiselle ja antaa siihen ehkä hieman vastauksiakin. Kirja antaa myös
aihetta tarkastella ympäristön käyttäytymistä, kun joukossa on poikkeava
yksilö. Koulukiusaaminen on yksi hyvin yleinen tunnusmerkki siitä, kuinka
poikkeavia käsitellään. Myös Alkulukujen
yksinäisyydessä kärsitään koulukiusaamisesta. Toisaalta kirjassa
koulukiusaaja saa myös nenilleen.
Paolo Giordanon Alkulukujen
yksinäisyys voitti vuonna 2008 arvostetun italialaisen Strega-palkinnon,
joka myönnetään vuosittain parhaalle italialaiselle proosakirjailijalle. Alkulukujen yksinäisyys on käännetty yli
kahdellekymmenelle eri kielelle.
Suosittelen Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyttä kaikille, jotka rakastavat syvällisiä
kertomuksia sekä henkilöille, jotka haluavat lukea kirjan, joka pitää
otteissaan. Tämä kirja on yksi ehdottomasti parhaimmista lukemistani kirjoista.
Kirjalle annan tähtiä 5 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti