Stressiä ja rakkautta

Kiirehtiessäni torstaiaamuna juna-asemalle, huomasin alikulkutunnelin tolpassa ilmoituksen kadonneesta kissasta. Soitin miehelle, joka täällä asuu, että lukee ilmoituksen mennessään kauppareissulle ja pitää silmät auki, jos sattuisi näkemään kuvassa olevan kissan. Minua aina surettaa, kun näen tuollaisia ilmoituksia. Jonkun rakas lemmikki on karkuteillä.

Torstai olikin erilainen työpäivä. Menimme työkaverini kanssa Tampereelle alihankintamessuille. Työkaverini otti minut kyytiin toiselta juna-asemalta ja suuntasimme kohti Ideaparkia, josta oli linja-autokyyditys messuille. Kätevää, koska olimme päättäneet, että messuilta tullessamme poikkeaisimme kenkäostoksille Ideaparkiin.

Messut olivat hyvät. Paljon tuli nähtyä liikekumppaneita ja muutama hyvä ideakin tuli napattua aivokoppaan. Messuilta lähtiessämme huomasin miehen, joka täällä asuu, soittaneen. Soitin hänelle takaisin. Hän kertoi, että kotona on draama menossa. Vieras kissa oli tunkeutunut terassillemme ja herra Karvajalka oli hyökännyt kissan kimppuun. Oli syntynyt kunnon kissatappelu, jossa karvat olivat pöllynneet. Mies oli saanut verinaarmuja käsiinsä, koska oli yrittänyt erottaa tappelupukarit toisistaan. Kysyin, oliko Karvajalalle sattunut jotain. Ei ollut sattunut, mutta kissa näytti ilmoituksen kissalta, mutta ei kuitenkaan ollut se, koska valkoiset tuntomerkit puuttuivat.

Matkamme jatkui Ideaparkiin. Kiva kiertää kauppakeskuksessa, jossa ei ole aiemmin käynyt. Tapaksessa oli loppuunmyynti. Vaikka Tapaksen kengät ovat periaatteessa muovikenkiä, sorruin ostamaan yhdet kaunokaiset. Kävelykengät kympillä. Oikea hinta oli piirun verran alle 45 euroa. Kenkien sisäpuoli on nahkaa, joten se on hyvä asia. Hieman jäi kyllä harmittamaan yhdet kympin nilkkurit, jotka jätin kauppaan. Kauppakeskuksesta poistuttuamme ja suunnatessamme auton kohti kotikyliä, soi puhelimeni. Mies soitti. Herra Karvajalka mourusi taustalla. Vieraileva kissa oli päättänyt asettua vakiasukkaaksi terassillemme. Ei kuulemma lähtenyt millään ilveellä pois ja herra Karvajalka oli aivan suunniltaan. Minähän en autosta käsin asiaa pystynyt auttamaan, joten en voinut muuta kuin voivotella tilannetta.

Olin kotona vasta illansuussa kuuden aikaan. Tilanne oli se, että seitsemältä alkava vesijumppa oli jätettävä väliin. Kotona odottivat stressaantuneet mies ja kissa. Mies näytti ottamaansa kuvaa kissasta. Kaunis kissa, mutta ei näyttänyt näkemäni ilmoituksen kissalta, vaikka sitä muistuttikin. Samassa alkoi jälleen kerran mourukonsertti. Kaunis kissa oli taas tulossa kohti terassiamme. Yritin ajaa kissaa pois, mutta tuloksetta. Kissa siirtyi aina vain metrin verran ja katseli ihmeissään, miksei hän voisi tulla meille kyläilemään.

Hieman hengähdettyäni puin ulkoiluvaatteet päälleni ja lähdin Karvajalan kanssa lenkille. Suunta oli heti selvä. Sinne, minne raitakissakin meni. Kissa odotti meitä ja selvästi halusi tutustua Karvajalkaan lähemmin. Herra Karvajalka oli asiasta eri mieltä ja mourusi. Toinen kissa vain äännähteli vienosti. Soitin miehelle, ettei ulkoilusta tule mitään. Hän tuli paikalle suihkepullon kanssa. Saimme ajettua kissan pois taloyhtiömme tontilta.

Karkotuksen jälkeen asetuimme Karvajalan kanssa tähystysasemiin. Tilanne tuntui rauhoittuneen, mutta vain hetkeksi. Jossain vaiheessa huomasin, että siellähän se raitakissa taas tapittaa meitä. Karvajalka lähti oitis perään. Raitakissa perääntyi aina vähän. Oli selvästi ihmeissään, miksi olimme vihamielisiä. Minähän pidän kissoista, mutta en halua vieraita kissoja kissamme reviirille, ettei kissamme stressaannu turhaan. Mies soitteli peräämme. Kerroin, ettemme taida kotiin päästäkään, koska kissa on taas paikalla. Mies tuli taas kerran hätiin ja sai raahattua Karvajalan kotiin.

Laitoimme terassin oven säppiin ja päätimme, ettei Karvajalka mene ulos ennen myöhäisiltaulkoilua. Kaksi tuntia tuli kuunneltua melskettä, jota Karvajalka piti. Raitakissa kävi terassilla ihmettelemässä ja Karvajalka yritti mennä terassin oven läpi. Ajattelin, ettei tästä tule mitään. Olin yliväsynyt, mies oli yliväsynyt ja Karvajalka oli yliväsynyt. Eiköhän raitakissaa väsyttänyt ollenkaan?

Mies ja Karvajalka lähtivät myöhäisiltaulkoilulle. Olin jo nukkumassa, kun herrasväki palasi. Mies kävi kertomassa, että nyt kissoja oli kaksi. Raitakissa ja harmaa tai musta kissa kaverinaan. Mouruaminen oli kuulemma ollut kovaa.

Minulla oli aamulla herätyskello ennen viittä soimassa. Piti ehtiä töihin tekemään yksi yhteenveto valmiiksi ennen aamupalaveria. Väsytti kovasti. Karvajalan yö oli ollut rauhaton, koska oli pitänyt vahtia terassia, ettei raitakissa tule paikalle. Mies soitti minulle jossain vaiheessa töihin. Raitakissa is back. Naapuri oli soittanut ilmoituksessa olevaan numeroon. Ei kuulemma ollut sama kissa. Mies kertoi, että raitakissa oli ollut surkean ja väsyneen näköinen. Minua säälitti ja miestäkin oli säälittänyt.

Työpäivän jälkeen lähdin kissan kanssa ulos. Ulkoilu meni rauhallisesti, vaikka Karvajalka valpas olikin. Ei näkynyt raitakissasta jälkeäkään, eikä näkynyt tänäänkään. Ihmettelimme, minne kissa oli joutunut vai oliko mennyt kotiinsa lepäämään, kunnes tapasimme Karvajalan tyttöystävän ja tämän isännän. Isäntä kertoi soittaneensa ilmoituksessa olevaan numeroon, kuten oli tehnyt hänenkin naapurinsa. Ilmoituksen jättänyt nainen oli tullut perjantaina etsimään kissaa ja löytänytkin kissan tosi nopeasti. Ja mikä onnellinen loppu tarinalla olikaan. Kissa oli ilmoituksen kissa. Kissa oli vain hieman reissussa rähjääntynyt ja valkoiset tunnusmerkit eivät olleet selkeästi näkyvillä.

Tyttöystäväkissan isäntä kertoi myös sellaista, että kyseessä oli kaksivuotias leikkaamaton tyttökissa. Selvisi siis sekin, miksi kissa pyrki terassillemme. Yritti vokotella herra Karvajalkaa, joka on kylläkin leikattu poikakissa. Oli tietysti rakastunut meidän komistukseen kertaheitolla. Karvajalka ei kuitenkaan lämmennyt uudelle tyttöystäväehdokkaalle, koska hänellähän on jo tyttöystävä. Vanhassa vara parempi. Nyt olisi tietysti mielenkiintoista tietää, onko raitakissan perheeseen odotettavissa harmaanmustia kissavauvoja parin kuukauden kuluttua.