2.6.2014

Varis ja sen poikanen

Kesä on ihanaa aikaa, mutta on siinä varjopuolensakin. Varikset. Nuo isot, mustanharmaat linnut ovat tänäkin kesänä kiitettävästi hoitaneet velvollisuutensa jatkaa sukua. Tämä tietää ongelmia kissan ulkoilutukseen. Pari viikkoa sitten ongelmat alkoivat. Olin kissan kanssa normaalilla iltaulkoilullamme. Porhaltaessamme karvajalan kanssa parkkipaikan poikki, lensi varis turhan läheltä päälakea. Tunsin vain ilmavirran ja siipien kahinan. En tiedä, millä muulla nimellä sitä ääntä voisi kuvailla. Tästäkös kissa riemastui. Vaikka herra Karvajalka onkin kaupungin komein kolli ja kingi, on hänellä rajansa ja se raja meni tässä. Tämän jälkeen ulkoilu onkin ollut vaikeahkoa, koska kissa pelkää ilmahyökkäystä.

Mies, joka täällä asuu, oli aluksi sitä mieltä, ettei variksilla vielä ole poikasia. Vannoin, että varmasti on, koska ei varis muuten hyökkäilisi kimppuumme ja raakkuisi meille. Ei mennyt kauankaan, kun mies totesi saman kuin minä. Variksilla on poikaset. Ehdottipa minulle, että laittaisin lippiksen päähäni mennessäni ulkoilemaan, mutta en ole totellut. Ainoastaan pipon olen laittanut päähäni, jos on ollut todella kylmä ilma.

Viimeisen viikon aikana varis-show on pahentunut. Ei tarvitse kuin lähteä terassiltamme suuntaan A tai B, niin jostain varis syöksyy paikalle ja huutaa. Mistä ihmeestä se voi aina huomatakin meidät? Taidamme olla jotenkin vetovoimaisia tyyppejä. Olemme yrittäneet jatkaa ulkoilua ja jotenkin siinä onnistuneetkin. Aikansa varis huutelee ja sitten lentää pois.

Mies kertoi, että olivat päässeet pitkästä aikaa viereiseen puistikkoon ilman variksen ilmaantumista paikalle. Toisaalta silloin oli iltamyöhä ja luulen, että varis oli nukkumassa. Kai niidenkin täytyy joskus levätä. Mies kertoi, että olivat törmänneet pusikossa variksenpoikaseen. Variksenpoikanen oli nuokkunut matalalla olevalla oksalla huomaamatta kissaa ja miestä. Kissa olisi saanut napattua poikasen, jos olisi sen huomannut, mutta ei ollut herra Karvajalan aistit tällä kertaa aivan kohdallaan. Variksenpoikanen oli saanut pitää henkensä. Hyvä niin, koska muuten koko kortteli olisi herännyt raakkumiseen ja huutoon.

Seuraavana päivänä minä onnistuin menemään päiväsaikaan samaan puistikkoon kissan kanssa ilman hyökkäystä. Siellä se variksenpoikanen istui pihlajan oksalla, eikä tehnyt elettäkään. Huvittavan näköinen pyöreä otus. Pörröinen ja vaarattoman näköinen, mutta ei mene kauankaan, kun tämäkin yksilö raakkuu taivaalla. Ja nyt, jos joku ihmettelee, miksi suuntaamme ulkoilumme variksen pesintäalueelle, niin me olimme siellä ensin. Kyseinen alue on meidän vakioulkoilualuettamme, emmekä halua tylsistyä asfaltin keskellä, kun vihreyttäkin on lähellä. Miksi varis pesii sinne joka kesä? Menisi muualle pesimään, niin kaikilla olisi kivempaa.




Variksen hyökkäilyt ja huudot ovat jatkuneet, mutta viimeisin ja ehkä pahin tapahtui tänään. Lähdin kissan kanssa jälleen kerran ulkoilemaan. Kissa nautti olostaan saadessaan hieman vaania räkättirastasta saamatta sitä kuitenkaan kiinni. Räkättirastaan hävitessä taivaalle, otimme suunnan kohti taloyhtiön grillipaikkaa, kunnes se tapahtui. Varis hyökkäsi kimppuumme. Läheltä piti tilanne, mutta selvisimme. Kissa kylläkin päätti juosta takaisin terassillemme, mutta minä iskin jarrut pohjaan. Varis lensi läheisen männyn oksalle jatkamaan huutoa. Sen verran suivaannuin, että otin maasta kävyn ja heitin sillä varista. Olen kuitenkin maailman huonoin heittäjä, joten käpy lensi jonnekin aivan muualle kuin varikseen päin. Varis kuitenkin lennähti hieman kauemmas. Käännyin ja lähdin kissan kanssa kotiin. En ehtinyt ottaa kuin pari askelta ja olin saamassa uuden kampauksen. Varis hyökkäsi aivan kohti takaraivoani. Siipien läiskintä hiusrajassani ja kovaääninen huuto päälle. Olen kyllä kampaajan tarpeessa, mutta mielelläni valitsen itse kampaajani. Ryntäsimme terassillemme. Varis raakkui ja lensi ympäri terassiamme. Arvatkaa jatkuiko ulkoilumme tämän jälkeen? Ei todellakaan.




Voi kun varis saisi poikasensa nopeasti maailmalle, jotta maailmanrauha säilyisi korttelissamme. Tämä ei ole yhtään kivaa kissalle, eikä minulle, eikä edes miehelle, joka täällä asuu. Sitä paitsi minulle mainittiin toisen kerran lippiksen käytöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti