En tiedä, onko muilla kuin minulla aamuisin
minuuttiaikataulu. Arkiaamuisin herätyskello soi 5.30 ja sen jälkeen aamun
minuutit ovatkin hyvin käytettyjä siihen asti, kunnes kello 6.57 lähden kohti
rautatieasemaa. Pienikin kömmähdys aamurutiineissa sekoittaa aikataulun ja
kaikki tuntuu menevän sekaisin. Kuinkas sitten kävikään tänä perjantaiaamuna?
Kissa meni terassin ovesta edestakaisin sisään ja ulos.
Yritin ehtiä irrottamaan fleksiä ja jatkaa touhujani. Jostain syystä ruokapöydän
tabletti oli sen näköinen, että jokin kissa oli käynyt istumassa sen päällä,
koska tabletin päällä oli multaa ja karvoja. Aivan multaa ja karvoja! Herra
Karvajalka oli käynyt ulkona kaivelemassa kuoppaa ja sen jälkeen marssinut
sisälle saamaan joka aamuisen jogurttipurkin kannen nuoltavakseen. Kyllä.
Tällaista on elämä kissaperheessä, jos joku tätä ihmettelee. Kissa hyppää sinne
minne haluaa ja meillä on ruokapöytä kova sana.
Otin tarranauhan esiin ja aloin vedellä pahimpia sotkuja
tabletista pois. Samassa kissa taas ryntäsi sisälle ja meni istumaan
tuolilleni. Tuolinvaltaaja iski jälleen kerran. Huokaisin ja menin itse pöydän toiselle
puolelle istumaan. Otin meikkipeilin käteeni ja aloin laittamaan ripsiväriä
silmiini. Kyllä, meikkaan ruokapöydän ääressä, koska siinä on parempi valaistus
kuin kylpyhuoneessa. Siinä sitten ripsaria sukien ja kelloa tuijottaen
ihmettelin, miksi kissa alkoi ryntäillä pitkin lattioita.
Jatkoin meikkaamista ja yritin varoa, etten saa
kissankynsistä paljaisiin varpaisiini. Sanoin miehelle, joka täällä asuu, mitä
tuo kissa oikein säntäilee tuolla tavoin. Mies alkoi nauraa ja totesi, että
peilistä lähtee varjovalo lattialle, jota kissa yrittää pyydystää. Vähän niin
kuin laservalo, jollaisella kissa myös leikkii. Kissa oli aivan into piukeana
uudesta viihdykkeestä ja minä tuskailin kellon kanssa. Aamupalakin oli syömättä
ja kello tikitti tik tak tik tak.
Ei auttanut muu kuin aloittaa kissan viihdytys. Peili käteen
ja varjovaloa lattialle luomaan. Kissa säntäili ympäri lattioita ja nautti
uudesta kivasta leikistä. Viisi minuuttia ja leikki vaan jatkui. Eikö kissa
väsy ikinä? Ei, leikki jatkukoon ja kello kävi edelleen. Aloin tuskailla
oikeasti. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että voithan ottaa leivän mukaan ja
syödä sen eväänä junassa. Hieno idea. Kymmenen minuutin junamatka ja
meikäläinen vetää eväsleipää. Ehkä ei kuitenkaan.
Lopulta mies tuli pelastamaan tilanteen ja jatkoi leikkiä
kissan kanssa. Minä yritin tunkea leipää ja banaania suuhuni ja huuhtoa kaiken
hyvin jäähtyneellä haudutetulla inkivääriteellä. Samalla silmäilin päivän
sanomalehteä. Vessassakin täytyi vielä ehtiä käymään. Sanomalehti jäi lopulta tänäkin
aamuna puolitiehen, koska kello oli jo 5.54 ja vielä piti laittaa korut ja
pukea ulkovaatteet päälle. Onneksi on kesä ja ulkovaatetus on vähäisempää kuin
talvella.
Lopulta pääsin matkaan. Kipitin kohti asemaa. Vilkaisin
kelloa. Hyvin ehdin. Samassa tajusin yhden asian. Kotiavaimet jäivät kotiin.
Tällainen aamu tällä kertaa. Ei saisi tulla yhtään poikkeusta aamurutiineihini,
koska muuten kaikki menee aivan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti