Ei kissa kiitoksella elä

Työ on kirjoitusaiheena tylsä, mutta nyt on pakko hieman avautua. Sen verran eriskummallista on tapahtunut yhden työviikon aikana. Töissä on pari isoa projektia meneillään, joihin olen joutunut syystä tai toisesta osallistumaan. Kiire on ollut hirvittävä, mutta parhaanihan minä pieni pelinappula olen yrittänyt tehdä yhteisen hyvän eteen. Olen toiminut kuin robotti ja yrittänyt saada kaiken prioriteetti ykkösen tehtyä. Prioriteetti ykkösiä sen sijaan on ollut yhtä aikaa melko monta. Sähköpostilaatikko ehkä räjähtää hetkenä minä hyvänsä, koska sähköpostitulvaa en yksinkertaisesti ole kyennyt taltuttamaan kaikelta kiireeltä.

Viime viikon perjantaina kävi erikoinen tapaus. Yritin hiipiä vaivihkaa yhden konttorikolosseumin läpi toivoen, ettei kukaan huomaisi minua. Turhaahan sellainen on, koska minut kuulemma tunnistetaan askelistani. Sain kutsun yhteen konttoriloossiin. Kutsua noudattaen menin selvittelemään tekosiani. Samalla yritin vihjaista, että projektipäällikkö on palannut töihin ja hän voisi ottaa tämän asian taas hoitaakseen. Ei kuulemma käynyt. Siinä sitten ihmettelin moista käytäntöä, niin työpaikkani jonkinasteinen vice president tuli samaiseen loossiin. Herralla oli minulle asiaa. Henkilökohtaisesti herra minua kiitti hyvin tehdystä työstä. Olin hämilläni ja otin kiitokset vastaan. Loppupäivä meni hymyillessä. Kuinka ihminen voi tullakaan iloiseksi kiitoksen sanoista ja vielä sen verran ylemmältä taholta, että pientä ihmistä ihmetyttää.

Tänään taas puitiin yhden projektin edistymistä pariinkin otteeseen. Herra, jonka kanssa keskustelin, muisti toisella juttukerralla yhden asian. Hän välitti minulle ja kollegalleni toimitusjohtajan terveiset. Olemme kuulemma tehneet loistavaa työtä. Mitä ihmettä? Kahdet kiitokset viikon aikana! Kuinka tässä nyt sitten pitäisi olla? Rinta rottingilla ja tuntea ylpeyttä siitä, mitä on saanut aikaiseksi vai pyytää lisää palkkaa? Kiitin terveisistä ja sanoin, että olisit sanonut, että tämän voisi huomioida palkassa. 

Sen verran kiitokset ovat hämmästyttäneet minua, että olen tullut pohtineeksi muutamaa asiaa. Miksi kiittäminen hyvin tehdystä työstä on niin vaikeaa? Vai onko tämä nyt uuden alku? Onko johtohenkilöitä koulutettu kiittämään? Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että jos sinua kiitetään, niin älä ainakaan pyydä lisää palkkaa, koska se osoittaa röyhkeyttä ja alkeellisia käytöstapoja. Minä nyt kuitenkin heti otin palkka-asian puheeksi, koska mielestäni paras kiitos hyvin tehdystä työstä on kunnon palkka. Ei kissa, eikä nainen kiitoksella elä.

PS. Pian on narsissiaika.