Juhannusaattona olin kissan kanssa aamutuimaan ulkoilemassa. Teimme ajallisesti pitkän lenkin. Lenkin pituus metreissä (kilometreistä ei voi edes puhua) olikin huomattavasti lyhyempi, koska suurin osa ajasta kului nokkospuskassa seisten tai kissan kohdalla maaten vaanimisasennossa. Itse en nähnyt tiheässä nokkospöheikössä mitään mielenkiintoista, mutta kissa oli toista mieltä. Ilmeisesti hiiri vilisti jossain, koska kissan häntä ja takapää liikkuivat siihen malliin. Käpytikkojen lentelyä sentään sain ihastella.
Lopulta noin 1½ tunnin ulkoilun päätteeksi kyllästyin kissa ja hiiri -leikkiin ja sanoin kissallemme, eiköhän lähdetä kotiin. Vastentahtoisesti kissa perääntyi nokkospuskasta ja suunnisti kotiamme kohti. Hienoa, pian päästään lähtemään kauppaan, ajattelin. Vielä mitä, kissa muistikin, että taloyhtiön grillipaikka oli katsastamatta ja käänsi suunnan kohti yhteistä grilliä. Seis! Ei sinne. Nyt mennään kotiin. Kissa laittaa jarrut päälle, eikä hievahdakaan kotia kohti. Vai sellainen tapaus. On otettava kissataksi käyttöön ja kannettava kissa kotiin. Sanon kissalle, että kissataksi tulee ja vie kotiin. Otan kissan syliini ja ja samassa saan hampaat ja kynnet käteeni kiinni. Taksinkuljettajan raatelua siis. Ei auta, kissataksi vie kissan kotiin.
Kuvittelin, että kotikaupunkini hiljenee juhannukseksi ja juhannusaattona saa tehdä rauhassa ostokset. Suuntaamme miehen, joka täällä asuu, kanssa kohti paikallista Prismaa. Voi kamala. Järkyttävä väenpaljous. Miksi nuo ihmiset eivät ole lähteneet mökeille ja maalle juhannuksen viettoon? Keräämme orjallisesti ostoskärryihin kauppalistan mukaiset tavarat. Tapaamme muutaman tutun ja vaihdamme kuulumiset, jonka jälkeen kassalle ja äkkiä kotiin. Kaupungin keskusta on elämää täynnä. Vaikuttaisi siltä, ettei olisi mitään keskikesän juhlaa, koska ihmisiä on niin paljon liikkeellä.
Myöhemmin juhannusaattona lähdemme miehen, joka täällä asuu, kanssa pyöräilemään. Pyörälenkiltä tullessamme huomaamme, että ainakin yksi terassi on keskustassa avoinna. Suunta sinne siis. Virvokkeille. Ei kaljaa, ei siideriä, ei olutta. Siis kyllähän niitä tarjolla oli, mutta päädyimme valitsemaan jotain aivan muuta. Miehelle limonadi ja minulle soodavesi. Kylläpä sitä nyt ollaan niin sivistyneitä. Aurinko paistaa tuutin täydeltä. Hieno ilma ja terassi täynnä porukkaa. Illalla huomaan polttaneeni käsivarret. Terassirusketus on siis hankittu tänäkin vuonna.
Juhannuspäivänä elävä herätyskellomme herättää vasta kuuden jälkeen aamulla. Olipa kiva nukkua reilu puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Aamiaisen jälkeen kissan kanssa suunta kohti uusia seikkailuja. Tänä aamuna aistin ilmassa selviä merkkejä saalistuksen himosta. Metsikössä räsähtelee jatkuvasti. Räkättirastaan poikaset opettelevat linnun tavoille. Kissan viikset väpättävät. Välillä kiivetään puuhun ja yritetään sitä kautta päästä kiinni saaliiseen, mutta ei onnistu. Talitiaiset huutavat meille ja kissa meuhkaa takaisin. Lopulta saan kissan itselleni mukavimmille kulkureiteille. Saan jopa muutaman pujon kitkettyä.
Kohta ollaan taas oltu 1½ tuntia liikenteessä, olisi aika lähteä kotiin. Käydään kuitenkin vielä hieman hinkkaamassa poskea katukiveykseen ja nautitaan kissanpäivistä. Mitä? Älä nyt mene siihen juhannusruusuun niitten tassujen kanssa. Tulee piikkejä, jos siitä oksasta ottaa kiinni. Kissa kääntyy kannoillaan ja lähtee pää pystyssä kohti kotia. Suussa on jotain. Mitä, mitä sinä nappasit? Juoksen kissan perässä terassillemme. Harmaasiepon poikanen. Tunnen pistoksen omassatunnossani. Lehdessä luki toukokuun lopulla, että kissat on pidettävä kiinni elokuun loppupuolelle saakka eläinten ja lintujen poikasten takia. Niin, mutta olihan minulla kissa kiinni eli minkäs teet. Suuri Saalistaja iski ja söi alkupalaksi linnunpoikasen ja pääruoaksi seitiä. Kissa on päättänyt nauttia keskikesän juhlasta täysin rinnoin.
PS. Pian pionit puhkeavat kukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti