Lääkärin määräyksestä

Iski sitten kolmannen tai neljännen kerran vajaan kolmen kuukauden sisällä flunssa. Kuinka ihmispolo voikaan luhistua moisen flunssapöpön kourissa. Olo oli tosi kurja, joten keskiviikkoaamuna päätin mennä lääkäriin.

Lääkäri tutki, kuunteli keuhkoja ja totesi, että pahasti rohisee. Joo, niin rohisee, olinhan sen itsekin jo kuullut. Kolmen päivän antibioottikuuri ja loppuviikko sairaslomaa. Mummon neuvo pysyttäytyä sängyssä ei kuulemma ole hyvä, koska limat eivät pääse liikkeelle, jos vaan makaa. Mustamarjamehua sen sijaan suositeltiin edelleen juotavaksi sekä pieniä, lyhyitä korttelilenkkejä tehtäväksi.

Olen totellut lääkärin määräyksiä osittain. Lääkkeitä olen popsinut kiltisti, mutta mehupulloa en ole vielä avannut. Päikkäreitä olen ottanut makuuasennossa kiellosta huolimatta. Olen myös ulkoillut hieman päivittäin. Nenäkannua aloin käyttää ilman ohjetta, koska ajattelin, että se saattaisi puhdistaa poskionteloita lääkkeitä nopeammin. Olo on kohentunut päivä päivältä ja enhän minä oikeastaan sairas ole ollutkaan verrattuna mieheen, joka täällä asuu.

Tänään päätin taas noudattaa lääkärin määräystä ja lähteä ulkoilemaan. Puin lämpöiset vaatteet päälleni ja otin kevättä janoavan kissan mukaani. Voi sitä riemua, minkä tällainen kevättä ounasteleva talvipäivä kissassa aiheuttaa. Hieman piti merkkailla parkkipaikan tallaantunutta lunta leuan hajurauhasilla. Tietääpähän nyt naapurin kollit, ettei tälle tontille ole asiaa.

Jännittävintä kuitenkin oli se, että varis oli päättänyt tulla aterioimaan parkkipaikallemme. Siinäpä olisi kunnon saalis kissalle, joka on kärsinyt pitkästä, kylmästä ja tylsästä talvesta. Itse ajattelin, että saalis olisi oiva, koska varispopulaatio pienenisi yhdellä. Pienillä askelilla kohti suurempia tavoitteita. Ei siis muuta kuin varista vaanimaan.

Saalistustaktiikamme oli seuraava. Seurasin kissaa, joka pystyi hienosti maastoutumaan turkkinsa valkoisen värin vuoksi. Itselläni oli maastoutumisen kanssa huomattavia ongelmia, mutta yritin pysyä näkymättömänä. Jos oikein jotain toivoo, niin sehän toteutuu. Hivuttauduimme pikkuhiljaa lähemmäs einehtivää varista. Lintu oli kuin ei olisi huomannutkaan meitä. Enää pari metriä ja saalis olisi kissan. Ei, ei se mennyt niin, varis pyrähti lopulta lentoon, kun huomasi, että hajurako oli liian pieni. Kissa jäi ilman saalista, eikä variskanta laskenut. Nyt hieman pohdituttaa, olisinko saanut pienellä korttelikävelyllä osallistua moiseen metsästysjahtiin. Täytyy kysyä seuraavalla kerralla tohtorin mielipidettä asiasta.

Saalis

Saalistaja