Juhannuksena iski kesäflunssa pahemman kerran. Tästä johtuen jouduinkin jäämään heti juhannuksen jälkeen sairaslomalle, koska en ihme kyllä ollut tunnollinen työntekijä ja sairastanut vain ja ainoastaan omalla ajallani. Nyt hyödynsin työnantajan aikaa omaa terveyttäni ajatellen.
Tiistaina aamupäivä meni vielä nukkuessa ja kummallisia unia nähden. Kävin mm. Indonesiassa ja mies, joka asuu täällä, oli vienyt kissamme terveyskeskukseen trimmattavaksi. Oli meillä sitten uusi hieno kalju kissa villakoiramaiseen tyyliin viimeisteltynä. Toisaalta vaaleanpunainen ja valkoinen sopivat hyvinkin yhteen.
Iltapäivällä alkoikin jo tapahtua. Minun olisi pitänyt tarkastaa netistä jokin asia, mutta kaapelimodeemi vilkkui pimeänä. Olin kerrankin viisas ja tarkastin, toimiiko kaapeliin yhdistetty televisio. "Ei signaalia" ilmoitti tylysti, ettei ole uusintoja tällä hetkellä tarjolla. Reippaasti tartuin puhelimeeni ja rimpautin Elisalle, sille kaapelioperaattorille. Puheluun vastattiin nopeasti ja asiallisesti. Sitä vaan aina jaksan ihmetellä, kuinka tämä kuvio etenee. Ensin vastaa henkilö nro 1, jolle selitän mitä on tapahtunut. Henkilö nro 1 kuuntelee asiani ja toteaa yhdistävänsä tekniseen tukeen eli henkilö nro 2:lle. Jaa, enkös minä sitten soittanutkaan tekniseen tukeen, koska puhelu yhdistetään eteenpäin?
Odotusaika henkilö nro 2:lle oli viitisen minuuttia. Ärsytyskäyrä alkoi kohota, kun odotusmusiikki kuulosti siltä, että levyä olisi pyöritetty tuulisessa ulkoilmassa ja kaiken lisäksi puhkikuluneena. Ehdin jo miettiä, onko henkilö nro 2:n puhelinlinja yhtä surkea, mutta ei se onneksi ollut henkilö nro 2:n vastatessa puheluuni. Minä taas kertomaan juurta jaksain ongelmaani, johon henkilö nro 2 esitti vastakysymyksen, onko johdot tarkastettu? Hieman piikikkäästi vastasin, ettei kai meillä kaikkien laitteiden; kahden tv:n, tietokoneen ja radion johdot ole yhtäaikaa seinistä irroneet. Johan se olisi taikuutta. Seuraava kysymys: "Toimiiko naapureitten vastaavat laitteet?" En ollut Marimekon raidallisessa yöpaidassani ehtinyt vielä rappukäytävään asti juoksemaan ja ovikelloja rimpauttelemaan, joten en tiennyt. Henkilö nro 2 laittoi minut hetkeksi odotuslinjalle ja kysyi henkilö nro 3:lta, onko kukaan muu valittanut samasta viasta. Ilmeisesti ei ollut, koska linjalle palatessaan henkilö nro 2 päätti tehdä soittoni perusteella virallisen häiriöilmoituksen.
Minä sitten tyytyväisenä odottelemaan, että pian pääsen nettiin, sähköpostiin ja tv:n ääreen. Olinhan jo selkeästi paremmassa kunnossa kuin aamupäivällä. Kului tunti, kului toinen. Tuli ilta ja kurjuuden maksimointi alkoi olla huipussaan. Onneksi kuitenkin naapurin nainen sai hieman huvitettua mieltäni. Hän riensi illalla kahdeksan jälkeen terassimme edustalle huutamaan, mikä on vikana, kun ei kumpikaan telkkari toimi ja hän on jo kolme tuntia yrittänyt päivittää kyseisiä laitteita ja aina vaan lukee "Ei signaalia". Ei siinä mitään. Kenelle tahansa yksinelävälle naiselle tai miksei miehellekin voi käydä näin.
Naisen mekastaessa, yritin itse pysyttäytyä hieman sisätiloissa raidallisessa Marimekossani, mutta ei olisi tarvinnut. Naapurin naisella oli päällään toppi ja silkkisatiiniset pikkupöksyt. Nainen oli yrittänyt peitellä sifonkihuivilla pikkupöksyjään, mutta oli peittänyt vain etuosan. Takaosa vilkkui hienosti silkkisatiinisena. Minä ja mies, joka täällä asuu, yritimme kertoa naiselle, missä vika on, mutta en ole aivan varma, menikö selityksemme perille asti. Kovasti harmitti kolmen tunnin turha työ ja entäs sitten, jos molemmat telkkarit olisivat aivan sekaisin päivitysten jäljiltä. Ja harmittaisihan se ketä tahansa.
Pieniä netti- ja tv-vieroitusoireita kärsien hautauduin illalla peiton alle. Uni oli jonkin verran rauhatonta ja aamulla kipitinkin heti tutkimaan kaapelimodeemia. Kurjuus maksimoitui sillä hetkellä täyteen mittaansa. Ei edelleenkään eloa modeemissa, ei tv:ssä, ei radiossa. Soitin heti, ennen kello seitsemää Saunalahdelle, joka on laajakaistatarjoajamme ja erittäin naimisissa Elisan kanssa. Päätin hieman kysellä heiltäkin lisätietoja. Tällä kertaa minua ei yhdistetty minnekään eteenpäin. Ainoastaan pahoiteltiin, että postinumeroalueella 04200 on jotain suurempia teknisiä ongelmia. Mainitsin puhelun aikana harkitsevani laajakaistan tarjoajan vaihtoa.
Puhelun jälkeen olin todella huonolla tuulella. Sen lisäksi, että kärsin edelleen kesäflunssan tukkoisuudesta, päätäni alkoi jomottaa. Migreeni iskemässä, enkä ollut hakenut migreenitabletteja apteekista. Takaisin sänkyyn potemaan kurjuutta ja uutispimentoa. Nukuin muutaman tunnin ja jälleen herättyäni menin tutkimaan, olenko saanut yhteyden ulkomaailmaan. "Ei signaalia". Kiukustuin ja soitin Elisalle. Henkilö nro 1 yhdisti minut siinä vaiheessa henkilö nro 2:lle, kun aloin luetella häiriöilmoituksen numerosarjaa 10921269.
Jouduin odottelemaan aikamoisen tovin henkilö nro 2:lle. Olin keksinyt joukon kysymyksiä, joihin en saanut kunnollisia vastauksia. Kysyin mm. sellaista, että jos kaapelivika on niin iso, että joudutte kaivamaan maata, niin pitääkö kaupungin herrojen tulla näyttämään, mistä voitte maata kaivaa eli otanko yhteyttä Keravan kaupunkiin. Ei kaupunki kuulemma heitä neuvo, mistä kaivetaan. Entäs mitä aiotte tehdä viestinnälle? Olisi ihan mukava, jos tällaisista isoista vioista infottaisiin ko. alueen paikallislehtiä, jotta edes lehdestä voisi lukea enemmän tietoa asiasta. Vastaus oli, että nettisivuilta löytyy tietoa, mutta sehän ei nyt tietysti tässä tapauksessa auta. No, ei todellakaan. Lisäksi sanoin, että nykyaikana yli 20 tunnin uutispimennossa oleminen alkaa olla kohtuutonta, koska jos ihminen on sairaana, kuten minä, eikä pääse neljän seinän sisältä pois, olisi kiva edes tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Kysyin myös, onko vika sama, joka oli reilu pari viikkoa sitten yli 18 tunnin kaapeliviassa.
Olen minäkin ilkeä täti-ihminen, kun kiusaan syyttömiä puhelinvastaajia. Jostain kumman syystä kaapelimodeemi alkoi etsiä taajuuksia viisi minuuttia puheluni jälkeen ja tv toimi täydellisesti samaan aikaan. Déjà vu, edellisellä vastaavalla kerralla tapahtui samalla tavoin, että viimeisen ärhäkkään soittoni jälkeen kului viisi minuuttia ja elämä palasi raiteilleen.
PS. Harmitti myös jälkikäteen se, että sairaslomani aikana ovemme takana kävi harvinaiseksi käynyt pölynimurikauppias. Olin sen verran koomassa, etten ymmärtänyt parastani ja pyytänyt miestä meille siivoamaan. Nyt siivous on edelleen tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti