Taas tätiä lähes huijattiin

Johan oli taas kauppareissu. Olimme miehen kanssa, joka asustaa täällä, lauantain pakollisella kauppareissulla. Minuahan on helppo höynäyttää erilaisilla tarjouksilla ja helposti sorrun kauppalistan ulkopuolisiin tuotteisiin. Paikallisessa supermarketissa oli nuori, voisi ehkä jopa sanoa komea, mies tai minun näkökulmastani katsottuna vielä poika, tarjoilemassa jäätelömaistijaisia. Pakkohan sitä oli maistella, koska niin kovasti tyrkytti. Ah, mikä kermainen maku. Hyvää, sanoin minä. Poika kertoi, että kaksi pakettia ostaessa saisi Hackmanin Muumi-jäätelökauhan kaupanpäällisiksi. Aika hyvä tarjous ja juuri jäätelökauhaa tarvitsemme, koska sitä ei taloudestamme löydy. Valitsimme jäätelöt ja suunnistimme kassalle. Sivuhuomatuksena mainittakoon, että kauppalistalla ei ollut mainintaa jäätelöstä.

Hirvitti taas se ruokamäärä kärryissä ja mietin, millainenkohan lasku on tällä kertaa. Olihan se, lähemmäs 90,- euroa. Huh, hiki virtasi selkääni pitkin. Joka lauantai kassakuitin summa on suurempi ja suurempi. Ajatuksissani kävi, vetiköhän kassa Muumi-lusikankin viivakoodit kassakuittiin mukaan. En kuitenkaan viitsinyt asiaa tarkastaa paikan päällä, vaan kotona, koska siellä se on helpompaa. Näinhän siinä sitten kävi, että Muumi-lusikkakin oli kassakuitissa mukana hintaan 20,95. Hienoa. Todellista säästöä. Mies, joka täällä asuu, oli tuttuun tapaan kiukkuinen ja alahuuli pitkällä. Minua tapaus huvitti.

Lähdin iltapäivällä takaisin kauppaan selvittämään asiaa. Sain tietenkin rahat Muumi-lusikasta takaisin ja vaivannäöstä vielä kahvipaketin lohdutukseksi. Minähän en kahvia pahemmin juo, mutta olihan tuo kerrankin todellista säästöä. Kahvipaketti maksanee viitisen euroa ja ne jäätelöt maksoivat kuutisen euroa eli kerrankin pieni ihminen voitti.

PS. Samalla reissulla sorruin tietysti myös ostamaan Olvin Kevyt mehukivennäisvettä, koska sitä kaupassa tarjoiltiin. Makuna mahtava sitruuna.