Edellinen postaus liittyi vahvasti nuorten elämään, joten
pysytellään hetki vielä saman aihepiirin ympärillä. Järvenpään teatterissa on
otettu nuoret mukaan tekemään omaa ohjelmistoa. Ilokseni sain kutsun katsomaan
nuorten esittämää näytelmää Vähän niinku benjihyppy.
Oli kiva mennä katsomaan jotain sellaista, josta ei ollut mitään
ennakkokäsityksiä.
 |
Vähän niinku
benjihyppy
Kuva © Kimmo Virtanen, Järvenpään teatteri
|
Kesäloma on alkanut. Mitä sitä tekisi? Ei ainakaan leikkisi.
Vuosi sitten asia oli toinen, mutta nyt ei. Mikä on muuttunut? Jotenkin kaikki
tuntuu vaikealta. Paras kaveri ei enää hengaakaan kanssasi, vaan on vaihtanut seuraa.
Eihän niin voi tehdä. Tuntuu tosi pahalta. Tuntuu myös pahalta, kun tulee
jätetyksi. Pahalta tuntuu sekin, kun terapeutti ei kuuntele. Entä sitten se,
kun ensimmäisen kerran piti olla jotain uskomattoman mahtavaa, mutta jotain
meni pitkäaikaisen poikakaverin kanssa täysin pieleen. Voiko nuoruudesta selvitä?
Sara-Maria Lindqvist
eläytyy Inkan rooliin hengästyttävällä tavalla. Tunteiden purku menee aivan
iholle. Aleksin roolissa oleva Kari
Huotari on ihastuttava poika nuorten tyttöjen keskellä. Aleksi elää vielä
hieman lapsuudessa, mutta tyttöjen perässä hänkin alkaa miettiä tulevaisuutta.
Nuorisoterapeutti Heidiä näyttelevä Helmi
Isopahkala on ehdottomasti näytelmän koominen puoli. Oikeasti aivan
kamalaa, jos terapeutit käyttäytyisivät Heidin tavoin. Huikeaa. Karoliina Isomäki on joutunut
inhottavaan rooliin, mutta vetää sen hienosti läpi. 31-vuotias Eikka on ällöttävä
aikuinen mies, jolle toivoisi sinitakkista noutajaa.
 |
Vähän niinku
benjihyppy
Kuva © Kimmo Virtanen, Järvenpään teatteri
|
En todellakaan kuulu näytelmän kohderyhmään, mutta voi
kuinka kaikki nuoruuden muistot alkoivat tulvia mieleeni. Nuoruus on kipuilua
ja tunneskaalojen heittelyä äärilaidasta toiseen. Käsikirjoittaja Juho Gröndahl on saanut hyvin
kiteytetyksi noin tunnin mittaiseen esitykseen nuoruuden suurimpia asioita. Lapsuus
kaihertaa vielä mielessä, mutta toisaalta sitä on hieman ihastunut johonkin
poikaan tai tyttöön. Aletaan seurustella ja ollaan rakastuneita. Suuria tunteita
on ilmassa. Seurustelun loppuminen on maailmanloppu. Tähän päälle vielä kaikki
muu. Tässä on sellainen näytelmä, jota ajan hammaskaan ei tule puremaan, koska
nuoruuteen kuuluvat nyt ja aina tietyt kipuilut.
Tarja Sahlstedt
on ohjannut näytelmän ja on onnistunut siinä mielestäni loistavasti. Näyttämöllä
olevat nuoret pelaavat hyvin yhteen ja tietävät, mitä tekevät. Pidin näytelmän
lavastuksesta, joka koostui suurimman osan ajasta hiekkalaatikosta ja kahdesta
patjasta. Lavastuksen takana on ollut Vesa
Saralehto. Hiekkalaatikko on mahtava elementti tällaisessa näytelmässä, jossa
on siirrytty lasten leikeistä nuoruuden hippoihin.
 |
Vähän niinku
benjihyppy
Kuva © Kimmo Virtanen, Järvenpään teatteri
|
Vähän niinku
benjihyppy on rehellinen kuvaus nuorten elämästä. Se koskettaa varmasti monia
katsojia. Näytelmää esitetään vielä pari kertaa. Suosittelen olemaan rohkea ja
menemään katsomaan esitystä, joka kertoo nuorten elämästä.
Vähän niinku
benjihyppy sai ensi-iltansa lauantaina 13.4.2019 Järvenpään teatterin
nuorten esittämänä Järvenpää-talon Kellariteatterissa.
Rooleissa: Lotta
Enroth, Ada Filppa, Noora Honkanen, Kari Huotari, Karoliina
Isomäki, Helmi Isopahkala, Noora
Kiiskinen, Oona Kolehmainen, Elli Koski, Sanni Leimu, Sara-Maria Lindqvist, Moona Oikarinen, Saimi
Raassina ja Tiia Tennosmaa
Käsikirjoitus: Juho Gröndahl
Ohjaus: Tarja Sahlstedt
Lavastus: Vesa Saralehto
Tarpeisto: Tiina
Seppänen ja Niina-Liisa Åhs
Puvustus: Niina-Liisa Åhs ja työryhmä
Järjestäjä: Tiina Seppänen
Tekniikka: Irina
Salonen ja Aaron Häkkinen
Tekniikan ajo: Aaron Häkkinen
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Järvenpään
teatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti