Syntipukki löytyköön

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn ohjelmistossa on Agapetuksen Syntipukki Studio Pasilassa. Näytelmä kiehtoi erilaisuutensa vuoksi, joten lähdin paikalle katsomaan, mitä pitäisin tällaisesta toteutuksesta. Pidinhän minä. Koomisia tilanteita riitti ylin kyllin.

Mitä esityksessä sitten on erilaista? Ensinnäkin kyseessä on yhteistuotanto Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Näytelmässä on vain kaksi konkarinäyttelijää. Loput näyttelijät ovat koulun penkiltä. Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Kukaan näyttelijöistä ei tiedä, mitä roolia tai rooleja joutuu näyttelemään illan aikana. Ensimmäisen näytöksen alussa yleisön joukosta yksi vapaaehtoinen saa olla roolien arpojana. Tämä arvonta määrittelee myös kahden seuraavan näytöksen roolit. Jokaisella näyttelijällä on siis kolme eri roolia illan aikana. Aika hurjaa, koska siinähän on pakko osata periaatteessa koko näytelmän vuorosanat ulkoa. Toisaalta, yksi näyttelijöistä on aina kuiskaaja, joten apuja tulee sieltä suunnalta, jos on tarve.

Asta Sveholm, Joel Hirvonen ja Nenna Tyni

Kuva © Tom Röllich, Helsingin Kaupunginteatteri

Syntipukki on näytelmä, joka kertoo erään tavaratalon henkilökunnasta, johtoportaasta sekä hieman asiakaskunnasta. Tavaratalo on sellainen vähän parempi ja fiinimpi kauppa. Ei mikään peruskauppa. Tavaratalon kemikaaliosastolla on vastikään aloittanut Irja Salo, joka joutuu jatkuvasti kahnauksiin asiakkaiden kanssa, koska on varsin suorasanainen nuori nainen. Irja saakin kutsun henkilöstöpäällikkö Aron juttusille kerran, jos toisenkin ja varoituksiahan siitä lankeaa. Samaan aikaan henkilöstöpäällikön juttusille hakeutuu Koikkalainen. Nuori mies, joka haluaa tienata rahaa ostaakseen itselleen maitokaupan. Jostain syystä Irja Salo saa huikean idean ja Koikkalainen sitä myötä työpaikan. Työpaikan hyvinvointi kasvaa ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

En tietysti tunne vielä näitä uusia näyttelijänalkuja, mutta Syntipukin nähtyäni tiedän, että uutta ja hienoa näyttelijäkuntaa on kasvamassa Suomeen. Uskomattoman monipuolisia ja moneen taipuvia nuoria näyttelijänalkuja. Näkemässäni esityksessä ensimmäisen näytöksen vahtimestari Miettisen arpa osui Joel Hirvoselle ja Irja Salon arpa Santeri Kinnuselle. Oli huikea seurata, kuinka Hirvonen oli Miettisen asussa ehdoton ja tiukka, mutta valmis pikkuriikkisen myöntymään kauniin ja nuoren naisen Irja Salon edessä. Kinnunen puolestaan nauratti jo ihan ulkonäöllisesti. Onhan se hauskaa, että mies pukee naisten vaatteet päällensä ja vielä viiksien kera. Eikä se siihen tietysti loppunut. Toisessa näytöksessä Jouko Klemettilä puolestaan esitteli Irja Salon sulokkaita sääriä ja taisi se hameenhelmakin hieman liian ylös kohota.

Jouko Klemettilä ja Santeri Kinnunen

Kuva © Tom Röllich, Helsingin Kaupunginteatteri

Ohjaaja Pentti Kotkaniemi on tehnyt vaikuttavaa työtä ohjatessaan tällaisen teoksen, vaikka näytelmän alussa näyttelijät vakuuttelivatkin, että Kotkaniemi pääsi itse helpolla, kun ei jakanut rooleja. Joka tapauksessa näytökset vaihtuvat sulavasti, ja vaikka näyttelijät vaihtuvat rooleissa, niin se ei häiritse näytelmän seuraamista. Pidin myös siitä, kuinka kuiskaajaa hyödynnettiin esityksessä. Jos vuorosana unohtui, niin se sanottiin kovaan ääneen tai rallateltiin tai jotain muuta vastaavaa. Yleisö siis sai todellakin tietää, etteivät ne vuorosanat aina muistu mieleen ihan tuosta noin vaan.

Se ihmetytti, että sali oli puolityhjä tiistaina, jona esityksen näin. Ennen esitystä sanoin ystävälleni, missä kaikki ihmiset ovat. Ajattelin, että tulevat viime hetkillä, mutta ei. Sali oli tyhjä. Niin tyhjä, että sai valita haluamansa istumapaikan. Sääli, koska tässä on näytelmä, joka sopii illan hauskuttajaksi iästä riippumatta. Syntipukki on väsätty sellaiseen muotoon, joka naurattaa, koska roolituksessa tulee aina hauskoja kiemuroita. Kukapa ei nauraisi miehille, jotka pukeutuvat naisten vaatteisiin. Niin, ja olihan sekin hauskaa, kun pääjohtaja Vaaran vaatteissa esiintyi pienikokoinen nainen. Oi joi, mikä hartialeveys.

Emil Kihlström, Jouko Klemettilä, Nenna Tyni ja Alex Anton

Kuva © Tom Röllich, Helsingin Kaupunginteatteri

Jälkikäteen mietin, kuinka Syntipukki on myös ajankohtainen näytelmä. Nykyaikanahan ei saisi syyllistä etsiä työpaikoilla, vaan pitäisi korjata virheet yhteisymmärryksessä ja hyvällä yhteistyöllä. Ikävä kyllä se on unelma, joka harvoin toteutuu. Kyllä niitä syyllisiä tai syntipukkeja edelleenkin työpaikoilla jahdataan ja kenties lahdataankin.

On muuten niin, että nyt kannattaa pitää kiirettä, jos Syntipukin haluaa nähdä näyttämöllä. Esitykset loppuvat lokakuussa. Onneksi itse ehdin nähdä tämän hauskuuden.

Syntipukki sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa tiistaina 18.9.2018.

Rooleissa: Alex Anton, Joel Hirvonen, Emil Kihlström, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Katriina Sinisalo, Asta Sveholm ja Nenna Tyni

Ohjaus: Pentti Kotkaniemi

Lavastus ja puvustus: Vilma Mattila

Valosuunnittelu: Markus Schaffter

Äänten toteutus: Miika Storm

Naamioinnin suunnittelu ja toteutus: Greta Westermark-Silmunmaa

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.