7.10.2018

Riisuttu elämä


Maanantaina livahdin töistä aikaisemmin pois. Lähdin katsomaan Taiteen Sulattamon ennakkoesitystä Riisutusta elämästä. Mieleni oli avoin, enkä ollut ajatellut esityksestä juuri mitään ennen h-hetkeä. Mitä sitten tapahtui ennakkoesityksessä? Koin esityksen todella voimakkaasti. Tuli voimaton ja ahdistunut olo koko yhteiskuntaamme kohtaan, vaikka tunnelin päässä hieman valonpilkettäkin näkyi. Oli myös tunne koko viikon ajan siitä, ettei kyynel silmäkulmassa kovin kaukana ollut.

Riisuttu elämä on tositarina Tim Saarisen elämästä. Näytelmä alkaa Timin syntymästä. Syntymästä, joka ei ollut helppo. Äidin ailahtelevaisuus ja toisinaan (tai kenties aina) totaalinen välinpitämättömyys syöksee asiat siihen malliin, että Tim huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen. Sijaisperheessä kaikki on päällisin puolin kunnossa. On kavereita ja elämä on kivaa. Timin mieltä kuitenkin kaihertaa jokin. Koulun alkaessa poikaa alkaa ahdistaa. Yökastelua, alakuloa, sisäänpäinkääntyneisyyttä, koulukiusaamista. Lista on loputon ja mätänä kirsikkana kaikkea koristaa seksuaalinen hyväksikäyttö. Pojan elämän alku ei ole onnistunut, eikä se sitä ole myöhemminkään. Pojan varttuessa mukaan mahtuu psykologeja, unettomuutta, laitoksia, kuntoutusta, pakkohoitoa. On onnenhetkiäkin, mutta ne ovat vain hetkellisiä pilkahduksia miehen elämässä.

Tim Saarinen esittää näytelmässä itseään. En tiedä, onko tässä syy siihen, miksi koin esityksen hyvin voimakkaana kokemuksena. Saarinen osaa joka tapauksessa antaa itsestään näyttämöllä kaiken. En tiedä myöskään sitä, onko omaa itseä vaikea vai helppo näytellä, mutta toivon siitä olevan miehelle apua toipumisen kannalta. Näytelmän toteutus on nimittäin osa KAUNIS MIELI -hanketta, jossa mielenterveystoipuja toimii kokemusasiantuntijana. Tällä tavoin yritetään auttaa kokemuksen jakajaa vaikeiden asioiden käsittelyssä. Lisäksi vastaanottava osapuoli niin ikään saa helpommin kuvan siitä, millaista on olla mielenterveystoipuja.

Taiteen Sulattamo: Riisuttu Elämä (2018)





Timin rinnalla näyttämöllä nähdään Mikaela Mansikkala, jolla on näytelmässä useita rooleja. Karmaisevimpia roolikohtauksia olivat ne, kun Timin mieli oli todella alamaissa. Peikkoja, mörköjä ja kauhukuvia näkyi joka puolella. Mansikkala oli tällainen kauhukuva. Oikeasti pelottava. En haluaisi saada uniini sellaista näkyä.

Eveliina Lafghani on ohjannut Riisutun elämän hienolla tavalla. Näytelmä välittää tuskaisan kuvan yhdestä yhteiskuntamme surullisesta puolesta. Vaikka näytelmässä on nähtävissä valoa Timin elämässä, luo se kuitenkin kuvan järkyttävästä tosiasiasta. Tosiasiasta, jossa mielenterveyspotilasta heitetään laitoksesta toiseen, osastolta toiselle, kuntoutuskodin yhdestä kerroksesta toiseen. Johan siinä jo menee sekaisin, kun on jatkuvaa muutosta. Itse ainakin inhoan jatkuvaa muutosta. Juuri kun olet asettautunut laakereillesi, niin matto vedetäänkin jalkojesi alta ja taas on aika vaihtaa paikasta toiseen. Ei kuulosta kivalta. En tietysti ymmärrä mielenterveydellisten kuntoutujien tervehdyttämisprosessista mitään, ja voi olla, että paikoilleen jääminen lamaannuttaa ihmisen entisestään, mutta ei tuollainen jatkuva muutoskaan hyvältä kuulosta. On kuin elämä olisi epävarmuutta päivästä toiseen.

Mielenterveydellisiin sairauksiin voi sairastua kuka vain, mutta mistä syystä mieli järkkyy? Sitä on vaikea sanoa, mutta Saarisen kohdalla kuvittelisin elämän alkuhetkien vaikeuksien jo vaikuttaneen siihen, että miehen elämässä alakuloa on riittänyt. Miksi mielen sairastumisesta ei sitten haluta edelleenkään puhua? Onko aihe yhä niin tabu, että kuvitellaan mielenterveysongelmaisten oikeasti olevan jotenkin poikkeavia? Tietenkin he ovat poikkeavia, mutta poikkeavia ovat kaikki yksilöt tavalla tai toisella, jotka maapalloamme asuttavat.

Taiteen Sulattamon Riisuttu elämä on Suomen ensimmäinen kulttuurikokemusasiantuntijamenetelmällä valmistunut näyttämöteos. Näytelmä rikkoo hienolla tavalla rajoja. Teos kannattaa ehdottomasti nähdä, jos on kiinnostunut saamaan lisätietoa mielenterveyskuntoutujien nykytilasta yhteiskunnassamme. Esitykset ovat lokakuun aikana, joten nyt kannattaa pitää kiirettä.

Taiteen Sulattamon Riisuttu elämä sai kantaesityksensä keskiviikkona 3.10.2018 KokoTeaterissa.

Rooleissa: Tim Saarinen ja Mikaela Mansikkala

Käsikirjoitus Tim Saarisen tekstin pohjalta: Eveliina Lafghani ja Raisa Omaheimo
Ohjaus ja dramaturgia: Eveliina Lafghani
Musiikki: Mikaela Mansikkala
Ääni ja Valosuunnittelu: Pekka Saukkonen
Tuotanto: Taiteen Sulattamo ja KokoTeatteri
Tuottaja: Sandra Beech

Kiitos Taiteen Sulattamolle mahdollisuudesta nähdä esitys sekä kiitos myös kuvalainauksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti