Peikkoja ja kääpiöitä

Se on sillä lailla, että keskiviikkona tuli nähtyä peikkoja ja kääpiöitä. Oli aikamoinen yllätys, koska menin Bloggariklubin hengessä Kansallisteatterin Pienen näyttämön lämpiöön kuuntelemaan ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Mustanojaa sekä näyttelijä Leea Klemolaa. Paikalle tuli Mustanoja sekä suurmanaaja Alvis, joka olikin ihka elävä peikko. Mistä ihmeestä oli kysymys?

Juha Mustanoja ja Alvis (Leea Klemola) kertoivat Aurinkoteatterin ja Kansallisteatterin yhteisproduktiosta Atlantis. Vuonna 1989 perustetulla Aurinkoteatterilla on tuotantoa noin joka toinen vuosi ja kaikki esitykset ovat kantaesityksiä. Aurinkoteatterissa vallitsee tasavertaisuus eli kaikki tekijät ovat samanarvoisia, jolloin tekijöiden välillä on jatkuva keskusteluyhteys. Mustanoja kertoi kirjoittamastaan teoksesta, jossa käsitellään Suomen näkymättömän vallan käyttöä. Teos paisui ja paisui, joten Mustanoja alkoi pilkkoa teosta pienempiin kokonaisuuksiin. Ensimmäinen teos oli Maa-Tuska. Toinen on Atlantis, johon Kansallisteatteri lähti mukaan, jotta esitys saataisiin näyttämölle. Kolmas teos ilmestyy joskus tulevaisuudessa.

Juha Mustanoja ja Leea Klemola

Miten peikot ja kääpiöt sitten liittyvät Atlantikseen? Mustanoja kertoi, että teos kertoo siitä, kuinka kaikilla ei ole yhtäläistä oikeutta tiedon piiriin, vaikka näin kuvitellaankin. Eri yhteiskuntaluokista tulevilla on erilaiset mahdollisuudet päästä kaiken koulutuksen pariin. Atlantiksen tapahtumat käydään maapallon sisällä aivan sisimmässä paikassa, jossa asustavat peikot ja kääpiöt. Kääpiöt kaivavat onnellisina maapallon sisimmässä tunneleita ja onkaloita. Välillä vastaan tulee kääpiönmunia, joista kääpiöillä ei ole aavistustakaan, mitä nämä ovat. Voin kertoa salaisuuden. Munista syntyy uusia kääpiöitä. Peikot puolestaan lisääntyvät lohkeamalla eli uusi peikko kasvaa vanhan perinnepeikon kylkeen. Samalla uusi peikko perii vanhan peikon tiedot ja vanha peikko voi dementoitua rauhassa. Kaiken tämän rauhaisan elon keskellä tapahtuu kuitenkin jotain, jonka seurauksena pieni kääpiöjoukko joutuu valtameren syvyyksiin. Näytelmän viesti tulee rivien välistä kerrottuna, ja jos ei viestiä löydä, ei se varmasti haittaa, koska onhan kääpiöiden ja peikkojen elämää lumoavaa seurata ihan muutenkin.

Nyt joku ehkä ihmettelee, että enhän minä nähnyt kuin yhden peikon. Siinäpä se, että asia ei ollutkaan ihan vielä tässä. Pääsimme myös seuraamaan Atlantiksen harjoituksia ja siellähän niitä kääpiöitä ja peikkoja sitten vasta olikin. Harjoituksiin mentäessä oli tarkoitus harjoitella toista näytöstä, jossa peikot ja kääpiöt ovat valtameren syvyyksissä. Aluksi oli hieman teknisiä ongelmia saada ääntä kuuluville. Bloggaajat päättivät sulkea älyluurinsa, jolloin tapahtui ihme. Ääniongelma saatiin selätettyä. En tiedä, johtuivatko ongelmat yhtäkkisestä älyluurien esiinmarssista Kansallisteatterin Pienen näyttämön katsomoon, mutta jotenkin tuli pikkuinen viesti, että älypuhelimet kiinni teatteriesityksissä.

Atlantis harjoitukset
Aurinkoteatteri ja Kansallisteatteri

Kun ääniongelma oli ratkaistu, niin näyttämöllä alkoi tapahtua. Toki sitä ennen kääpiöt ja peikot olivat meille esittäytyneet. Erittäin mielenkiintoista kansaa. Kohtaus, josta harjoitukset jatkuivat, oli jollain tavoin huumaannuttavaa katseltavaa. Kääpiöiden napatanssi, jossa tanssi päättyy kääpiöiden aaltomaiseen heiluntaan. Juuri sellaiseen, josta itse nautin valtameressä pulikoidessani. Jotenkin rauhoittava ja hienoa. Suurmanaaja Alviksen näyttämölle tuloa käytiin läpi useaan otteeseen. Kun Alvis lopulta pääsi asemilleen, oli manauskohtaus huikea.

Illan harjoitukset jatkuivat iltakymmeneen saakka. Itse lähdin paikalta aikaisemmin pois, koska seuraavana päivänä oli työpäivä ja olin vielä melkoisen väsynyt flunssan jäljiltä. Minua oikeasti harmitti, koska olisin voinut seurata harjoituksia vaikka kuinka pitkään. Sen verran vaikuttavaa touhu oli, vaikka samaa kohtausta saatettiinkin vetää ja hioa useaan otteeseen läpi.

Atlantis harjoitukset
Aurinkoteatteri ja Kansallisteatteri

Jos kiinnostuit Atlantiksesta, käy varaamassa lippusi nopeasti. Esityksiä ei ole kuin reilun parin viikon ajan huhtikuussa. Näytelmässä on paljon visuaalisuutta ja huumoria ja katsomiskokemus on varmasti elämyksellinen, vaikka kyseessä onkin tragedia. Vaikka esityksessä onkin peikkoja ja kääpiöitä, on näytelmä selkeästi suunnattu aikuisväestölle.

Atlantiksen kantaesitys on torstaina 12.4.2018.

Kiitos Kansallisteatterille ja Aurinkoteatterille hienosta ja viihdyttävästä illasta.