Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

On ollut hiljaiseloa kirjapostausten suhteen, vaikka heinäkuussa on kirjoja tullut luettuakin ihan mukavasti. Ei ole vain ehtinyt kirjoittaa, koska vähäinen vapaa-aika on mennyt kaikkeen muuhun mukavaan. Nyt on toivottavasti hieman enemmän aikaa, koska tänään alkoi vihdoin ja viimein kesäloma. Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat (Otava, 2017) oli heinäkuun alun lukupiirikirja. Sinänsä mukava juttu, koska en olisi ehkä muuten tarttunut kyseiseen kirjaan.

Visa tietää elämänsä tarkoituksen jo 16-vuotiaana, kun hänelle kirkastuu ajatus, että hänestä tulee taiteilija. Visan isä on kuollut, mutta Visan onneksi hänen äitinsä tukee Visan tulevaisuudenhaaveita. Nuorukainen pääsee opiskelemaan vapaaseen taidekouluun, jossa hän tutustuu Tapioon. Nuorten miesten välille syntyy syvä ystävyyssuhde, josta Tapio toivoisi vielä enemmän. Tapion kautta Visa tutustuu myös Tapion siskoon Helmiin. Helmin ja Visan välille syntyy varastettuja, kiihkeitä hetkiä. He ovat kuitenkin kaikki vielä nuoria. Visa lähtee Italiaan syventääkseen taideopintoja. Opinnot Italiassa pitkittyvät monen vuoden mittaisiksi. Jotain on tapahduttava, jotta Visa saa sysäyksen palata takaisin Suomeen. Muutaman vuoden aikana Suomen taiteilijapiireissä kaikki on toisin kuin ennen. Visa palaa vapaaseen taidekouluun opettajaksi ja avaa lopulta ensimmäisen näyttelynsä, joka saa suuren suosion taiteilijapiireissä.

Lukupiiriläiset pitivät Haahtelan kirjasta pääosin, vaikka jonkinlaisia uskottavuusongelmia kirjassa välillä olikin. Itse ihmettelin, oliko Visan äiti 1950-luvulla todellakin niin vapaamielinen ja luottavainen, että salli ainoan poikansa valita urakseen taiteilijan epävarman tulevaisuuden. Eräs lukupiiriläinen puolestaan oli sitä mieltä, että Visan ja hänen äitinsä suhde oli terve ja luottamuksellinen. Lukupiirissä on aina hyvä, kun tulee eriäviä mielipiteitä, koska tällöin luettu kirja ei ainakaan ole ollut tasapaksu. Visan vuodet opiskelijana vapaassa taidekoulussa olivat mielenkiintoista luettavaa. Kirjasta saa kunnon katsauksen taiteilijapiireihin 1950-luvulta 1970-luvulle.

Haahtelan teksti on kautta linjan kaunista ja syvällistä. Kerronta on hienovaraista ja ajankuvaukset hyvin realistisia. Inhorealismia ei revitellä edes sivuten, vaan kerrotaan, vaikkei oikeasti kerrotakaan. Taiteen kuvaus tai se, kuinka taidetta pitäisi kokea on mykistävää. Mistä maailmat alkavat on myös oppitunti entisaikojen taiteilijoista ja heidän erityispiirteistään. Lukupiirissä minun oli pakko kysyä, onko Haahtela itse taiteilija, koska kirjasta löytyvä taiteen asiantuntemus on mahtavaa. Minulle kerrottiin, ettei ole, mutta sitä ei kukaan osannut kertoa, harrastaako Haahtela itse taidemaalausta.

Jotain kirjan kauneudesta ja kerrontatavasta kertoo myös se, lukupiiriläiset olisivat halunneet nähdä Visan ensimmäisen näyttelyn teokset. Teokset, jotka syntyivät Visan ystävän Italiassa ottamien valokuvien perusteella. Hyvin taitavalla tekstillä lukija saadaan uskomaan ja toivomaan, että näkisi kaiken luonnossa.

Joel Haahtela on maalannut kauniin kirjan Mistä maailmat alkavat. Kirjaa suosittelen henkilöille, jotka haluavat lukea kaunista tekstiä, ja henkilöille, jotka nauttivat taiteesta. 

Lukupiiri palkitsi kirjan 4 tähdellä (asteikko 1-5).