10.1.2017

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti

Voitin viime kesänä kasan kirjoja Ullan luetut kirjat -blogista. Kirjapinossa oli myös Lucy Dillonin Eksyneiden sydänten koti (Gummerus, 2012) pokkariversiona. Suomenkielinen kovakantinen laitos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2011. Englanninkielinen alkuteos Lost Dogs and Lonely Hearts on vuodelta 2009. Kirjan on suomentanut Ulla Lempinen. Luin kirjan jo viime syksynä, mutta on postaus jäänyt tekemättä, joten korjataanpa tilanne nyt.

Rachel Fielding on tullut juuri jätetyksi. Kostoksi hän on lähtenyt kävelemään hyvästä työpaikastaan, koska mies työskentelee samassa paikassa. Sekavaan elämäntilanteeseen tulee vielä yksi mutka. Rachel perii tädiltään talon, Gem-nimisen koiran sekä koirahoitolan. Koska vaihtoehtoja ei tunnu olevan, muuttaa Rachel Lontoosta Englannin maaseudulle pieneen Longhamptonin kylään ainakin siksi aikaa, että elämäntilanne selkenee.

Vähitellen Rachel huomaa uppoutuneensa uuteen työhönsä, jota ei varsinaisesti työksi kutsu. Hän jatkaa tätinsä jalanjäljillä ja etsii löytökoirille uusia, parhaiten sopivia omistajia. Bertie-basset saa väliaikaisen kodin lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan Natalien ja Johnnyn luota. Yksinhuoltaja Zoe saa riesakseen ex-miehensä lapsille ostaman koiranpennun Toffeen. Kylän lääkäri Bill huomaa yhtäkkiä omistavansa villakoiran. Rachelin apuna on Megan, joka onneksi osaa ja tietää kaiken koirista ja koirahoitolasta. Kaiken tämän koiraelämän keskellä Rachel joutuu tekemisiin ärsyttävän eläinlääkärin, Georgen, kanssa.

Eksyneiden sydänten koti on ennalta arvattava, mutta jollain tavalla hyvin ihana ja sympaattinen kirja. Kirja on myös helppolukuinen ja helposti keskeytettävissä oleva, ellei halua ahmia koko kirjaa kertaistumalta. Pidin kirjassa etenkin siitä, että vaikka Rachelin tarina oli kirjan päätarina, oli kirjassa sivutarinoita, jotka värittävät kirjaa entisestään. Dillon on osannut luoda kirjan henkilöhahmoista kutkuttavan herkullisia. Sellaisia, että lukija haluaa tietää lisää, mitä henkilöille tapahtuu. Täytyy myös antaa kiitokset kirjan koiratietoudelle, joka tuntui olevan kirjailijalla hyvin hallussa.

Vaikka kirja on näennäisesti luettavissa hömppäkirjoihin, on kirjassa myös monta syvällisempää asiaa. Kirjassa käydään läpi nelikymppisen naisen yksineloa ja sinkkuutta. Missä ovat lapset ja kuinka paljon suku jaksaa painostaa? Hyvin tyypillistä nyky-yhteiskunnalle, vaikka yksineläviä on koko ajan enemmän ja enemmän. Toisaalta pohdittavaa riittää myös eronneen naisen yksinhuoltajuudessa ja sitä myötä sinkkuudessa. Joillakin on ongelmana lapsettomuus ja mahdolliset hedelmöityshoidot. Rankkoja aiheita. Taloudellinen ahdinko on myös yksi kirjan teemoista. Kuinka selvitä päivästä toiseen, kun tuloja ei ole tai tulot ovat pienet? Tästä päästään myös kirjan työttömyysaiheeseen. Kirjan teemat ovat hyvin tyypillisiä nykymaailman ongelmia, mutta toisaalta kirja luo myös uskoa rakkauteen ja todelliseen ystävyyteen.

Lucy Dillonin Eksyneiden sydänten koti voitti Britannian Romantic Novelists’ Associationin vuoden romanttinen kirja -palkinnon vuonna 2010. 

Eksyneiden sydänten kotia suosittelen romantiikannälkäisille ja koirahulluille. Vielä parempi, jos lukija omaa molemmat ominaisuudet.



2 kommenttia:

  1. Kevyttä lukemista tarvitaan välillä. Mutta kun kerroit tuosta arvattavuudesta ja ärsyttävästä eläinlääkäristä, niin arvaan heti mitä siitä seurasi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Kevyttä lukemista on pakko olla välillä. Ei tosiaan ole vaikea arvata, mitä kirjassa tapahtuu, kun päähenkilö törmää heti ärsyttävään mieheen. :)

      Poista