29.10.2016

Helsingin Kirjamessuilla 29.10.2016

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Helsingin Kirjamessuilla. Messupäiväkseni valikoitui lauantai, koska nyt ei ollut mahdollisuutta olla pois päivätöistä torstaina eikä perjantaina. Toisaalta lauantai oli erinomainen messupäivä, koska kirjabloggaajille oli useampi eri tapahtuma messupäivän aikana.

Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Aamiainen on kuulemma traditio ja nyt minäkin sain mahdollisuuden osallistua tähän mahtavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna oli kuulemma ennätysmäärä bloggaajia aamiaisella. Hieman tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi kaikkien mahtavien kirjabloggaajien keskellä. Olin kuitenkin iloinen, kun moni bloggaaja tuli tervehtimään ja esittäytymään. Hienoja ihmisiä.


Mitä aamiaisella sitten tapahtui? Kuulimme loistavia kirjailijahaastatteluita ja saimme itsekin kysellä mieltä askarruttavia asioita. Aamiaistapahtuman kirjailijat olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.

Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa – Oton elämä 2 (WSOY, 2016) kertoo vanhentuneesta Otosta ja hänen ajatuksistaan lapsuudesta, vanhenevasta ruumiistaan ja maailman typeryydestä. Tuula-Liina Variksen Huvila (WSOY, 2016) on historiallinen romaani, jossa on monta limittäistä tarinaa. Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi, 2016) kuvaa uusseelantilaisen Janet Framen elämää samalla, kun kirja on osoitus taiteen voimasta. Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on omaelämäkertasarjan viides ja samalla viimeinen osa, joka kertoo Mäkelän elämästä vapaana kirjailijana Otavan vuosien jälkeen. Anja Snellmanin Lähestyminen (WSOY, 2016) on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja.


Aamiaistilaisuudesta kiirehdin suoraan Atenan bloggaritilaisuuteen, jossa esikoiskirjailijat ja bloggarit Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen keskustelivat kirjoittamisesta ja etenkin blogin kirjoittamisesta. Lifländerille blogin kirjoittaminen on ajatusten virran kirjoittamista ja julkaisua. Lifländer ei myönnä miettivänsä blogipostauksen kirjoitusvirheitä, eikä muitakaan virheitä. Pohjalaisen mielestä blogissa täytyy olla faktaa, mutta romaanin kirjoittamainen on vapaampaa ilmaisutapaa, Esikoiskirjailijoiden ja kirjabloggaajien välille syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa blogikirjoitusta. Atenan ohjeistus on, etteivät kirjailijat lähde puolustelemaan omaa kirjaansa blogipostauksiin. Bloggaajat sen sijaan kertoivat pitävänsä siitä, jos kirjailija käy antamassa kommenttinsa, koska aina on mukavaa, jos joku käy antamassa jonkin kommentin keskusteluun.


Seuraavaksi olikin aika marssia messuhalliin. Oi sitä ihmismäärää. Paljon ja vieläkin enemmän. Itse pidin pääni kylmänä, enkä sortunut ostamaan mitään, vaikka kirjoja tulikin käänneltyä ja takakansia luettua. Kävin myös välillä kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita, joita messuhallissa oli siellä ja täällä ja nonstoppina. Kirjailijahaastattelut olivat selkeästi yleisön suosiossa, mutta ehkä Laila Hirvisaari kuitenkin veti tässäkin kisassa pisimmän korren. Aivan mieletön ihmismäärä oli Hirvisaarta kuuntelemassa. Tammen ständillä ihmettelin, mitä siellä jonotetaan. Jari Sillanpäähän se siellä oli jonon toisessa päässä nimikoimassa kirjojaan. Onnea kaikille niille, jotka jaksoivat jonottaa. Jos joku tykkää julkkisten bongailusta, niin kirjamessut ovat siihen oiva paikka. Saman katon alla suuri määrä julkisuuden henkilöitä ja etenkin kirjailijoita. Täytyy kyllä sanoa, että kirjamessuilta olisi voinut tehdä hienoja joululahjalöytöjä ja edulliseen hintaan.


Kun olin saanut tarpeeksi kirjahuminaa aivoilleni, siirryin Viini ja ruoka 2016 messuille. Huh. Oli ehkä virheliike. Ei herkkujen takia, vaan sen takia, että messuhallissa oli todella tiivis tunnelma. Tunsin vain, kuinka hikipisarat alkoivat valua selkärankaani pitkin. Olipas lämmin paikka.

Messupäivän kruunasi Teoksen bloggaajatilaisuus iltapäivällä. Paikalla oli kolme kirjailijaa: Kari Hukkila, Katarina Baer ja Leena Parkkinen. Bloggaajat saivat taas mahdollisuuden kuulla hienoja kirjailijahaastatteluita. Kari Hukkila kertoi romaanistaan Tuhat ja yksi (Teos, 2016), joka on pitkään tehtyjen muistiinpanojen tulos ajankohtaisista asioista, vaikka kirjoittaminen olikin tapahtunut ilman ajatuksia ajankohtaisuudesta. Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016) on kertomus Baerin perheen vaietusta salaisuudesta. Baerin isovanhemmat ovat olleet natseja. Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin, jossa Saara elää kotiäidin elämää ja naapurin Elisabeth on jotain aivan muuta.


Teoksen tilaisuuden jälkeen olinkin valmista kauraa eli ei muuta kuin kotiin. Huomenna en enää messuille lähde, koska yritän hieman rauhoittua ennen tulevaa työviikkoa. Kävitkö sinä Kirjamessuilla tai aiotko käydä sunnuntaina? Teitkö hyviä ostoksia? 

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja kirjapinoista. Nyt on taas, mitä lukea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti