4.9.2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Kävin kirjastossa palauttamassa yhden kirjan, eikä ollut tarkoitus lainata mitään, koska kotona on muutama pino lukemattomia kirjoja. Jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että pyörin taas kerran ympäri kirjastoa ja huomasin VIP-hyllyssä Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus (Tammi, Keltainen kirjasto, 2016). Kääntelin kirjaa hetken käsissäni ja marssin lainausautomaatille. Jotenkin minusta tuntuu, että minulle aina käy näin. Niin raskas on rakkaus kirjan ruotsinkielinen alkuteos on Beckomberga. Ode till min familj ilmestyi vuonna 2014. Kirjan on suomentanut Outi Menna.

Beckomberga on mielisairaala, jonne 13-vuotiaan Jackien isä Jim joutuu. Jim on alkoholisti, joka elää kuollakseen. Jim ei rakasta ketään tai ehkä on joskus rakastanut Jackien äitiä Lonea. Jimin joutuessa mielisairaalaan, aloittaa Jackie jokapäiväiset vierailut sairaalassa, joka on erikummallinen paikka murrosikää ja naiseutta lähestyvälle tytölle. Sairaalassa Jackie tutustuu valloittavaan Sabinaan ja kokee elämänsä ensirakkauden hetket Paulin seurassa. Lääkäri Edvard Wintersonin näkemys sairaiden hoidosta on hyvin avarakatseinen. Mies kyyditsee Jimiä ja muita potilaita öisiin juhliin kaupunkiasunnolleen.

Niin raskas on rakkaus on osin Sara Stridsbergin omaelämäkerrallinen kirja. Kirjan teksti on kaunista, lyyristä ja vaikuttavaa. Oudon eriskummallinen ja haikea tarina ikään kuin leijuu välähdyksenomaisesti lukijan tajuntaan. Läpi kirjan on aistittavissa suru, mutta toivonpilkahduksia löytyy myös. Vaikka kirjassa ollaan myös paljon Beckombergan ulkopuolella, tuli minulle ainakin lukijana sellainen tunne, että koko Jackien elämä ja lähes kaikki ihmiset Jackien elämässä ovat jollain lailla nyrjähtäneitä. Stridsberg on avannut kirjassaan myös Beckombergan mielisairaalaympäristöä ja historiaa lukijalle. Mielisairaala, joka on ollut Euroopan suurimpia 1900-luvulla. Mielenkiintoista luettavaa.

Mielisairaalan potilaista kaihertamaan jäi ehkä eniten Olof. Mies, joka oli viettänyt koko elämänsä Beckombergassa. Mielisairaalaa suljettaessa Olofille annetaan terveen paperit ja passitetaan kaupungille. Kuinka tällainen ihminen ikinä voisi pärjätä tässä maailmassa? Ei kuinkaan, eikä voinut Olofkaan. Jackien ensirakkaus ja Jackien omin sanoin, hänen elämänsä rakkaus Paul, sen sijaan oli pelottava. Murrosikäinen tyttö rakastuu mieheen päätä pahkaa, eikä anna edes tiettyjen tekojen olla esteenä palavalle rakkaudelle.

Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus laittoi ajatukset liikkeelle. Taas tuli mieleen, että pitäisi lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, vaikka kyllä täällä koto-Suomessakin on varmasti tehty kaiken maailman kauheuksia, joista meillä tavallisilla tallaajilla ei välttämättä ole tietoa. Tuli myös mieleen, että mielisairaus on sairaus, joka koskettaa sairastuneen lisäksi koko sairastuneen lähipiiriä. Helpommaksi asiaa ei tietenkään tee se, että psykiatrisen hoidon määrärahojakin taidetaan höyläillä jatkuvasti.

Sara Stridsberg on omistanut kirjansa kaikille, joiden matka kulki Beckombergan sairaalan puiston ohi vuosien 1932 ja 1995 välillä.

Niin raskas on rakkaus kannattaa lukea, jos kaipaa lukemista, joka laittaa ajatukset liikkeelle.






4 kommenttia:

  1. Tuo kirja odottaa lukemistani, hankin sen joskus keväällä tai kesällä omakseni. Kerään Keltaista ja Sinistä kirjastoa omakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaisen ja Sinisen kirjaston kirjat ovatkin laatulukemista. Onko sinulle kaikki kirjat kerättyinä vai puuttuuko joitakin?

      Poista
  2. Minulle tämä oli pettymys. Olen aiemmin lukenut Stridsbergiltä Dromfakulteten ja se oli valtavan hieno ja tietysti odotukseni tätä kirjaa kohtaan muodostuivat osin sen pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että kirja oli sinulle pettymys. Itse en ole aiemmin Stridsbergiä lukenut. Pidin siitä, kuinka kirjailija ikään kuin tiputteli tapahtumia lukijalle.

      Poista