Ian McEwan: Sementtipuutarha

Luettuani Ian McEwanin Vieraan turva oli minun avattava myös McEwanin Sementtipuutarha (Uusi Kirjakerho, 1980). Kirjan voitin Ullan Luetut Kirjat -blogin kesäarvonnasta. Sementtipuutarhan englanninkielinen alkuteos The Cement Garden ilmestyi vuonna 1978. McEwanin esikoisteoksen on suomentanut Eva Siikarla. Kirjan kannet vaikuttivat hyvin tutuilta, enkä voinut olla miettimättä, onko meillä lapsuudenkodissani ollut samainen kirja hyllyssä. Aiemmin en kyllä kirjaa ole lukenut.

Neljä sisarusta, Julie, Jack, Sue ja Tom, ovat menettäneet molemmat vanhempansa. Ensin kuoli isä, jonka jälkeen melko pian äiti menehtyi vakavaan sairauteen. Sisarukset, iältään kuudesta kuuteentoista, päättävät olla kertomatta äitinsä kuolemasta kenellekään, etteivät joutuisi toisista erilleen. Lapset alkavat elää omaa sulkeutunutta elämäänsä vanhassa ja isossa kotitalossaan. Kukin lapsista tekee mitä tahtoo, eikä järjestyksellä ole väliä. Julie on sisaruksista vanhin. Hän yrittää aluksi pitää talossa kuria, mutta koska hän on nuori ja menokenkä vipattaa, ei hän jaksa aina keskittyä nuorempiin sisaruksiinsa. Jack on kirjan kertojaääni. Murrosikäinen, haiseva finninaama, joka on kaikkea vastaan. Jack voi maata päivät pääksytysten sängyssä ja masturboida. Sue on sisarusparven älykkö. Kirjoihinsa uppoutunut ja terävä-älyinen tyttö. Tom, sisaruskatraan nuorin, on selkeästi eksyksissä. Hän kaipaa äidin syliä ja turvaa. Välillä Tom pukeutuu tytöksi tai leikkii pikkuvauvaa, jota Julie hoivaa.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että johan oli kirja. Ei todellakaan huono, mutta outo ja erikoinen. Ei ikinä pitäisi verrata kirjoja keskenään, mutta pidin Sementtipuutarhasta enemmän kuin Vieraan turvasta. Ian McEwanilla on loistava taito vangita tunnelma kirjoitettuihin sanoihin. Osa kirjan kohtauksista oli jopa niin kuvottavia, että tunsin nenässäni epämiellyttävät hajut tai tunsin ruokapöydän likaisuuden sormenpäissäni. Sementtipuutarha on absurdi ja älykäs kirja. Kirjan tunnelma on kummallinen, mutta ainakin minun oli lukijana pakko jatkaa eteenpäin. Janosin tietää, kuinka tarinassa lopulta käy.

Sementtipuutarha on ennen kaikkea psykologinen teos. Kirja laittaa lukijan miettimään, kuinka ihmismieli voi niksahtaa sijoiltaan hyvin herkästi. Toisaalta jo ennen lasten äidin kuolemaa perhe oli omituinen ja sulkeutunut. Mielestäni äidin kuolema oli viimeinen sysäys sille, kuinka lasten mielet lopulta vääristyivät aivan pois raiteiltaan. Kirjassa käsitellään myös paljon seksuaalista heräämistä. Vääristyneet perhesuhteet aiheuttavat kuitenkin sen, ettei kirjassa nuorten heräävä seksuaalisuus ole normaalia. Täytyy kyllä sanoa, että Ian McEwan ei päästä lukijaansa helpolla. Kirja herättää paljon ajatuksia, jotka jäävät pääkoppaan pyörimään.

Ian McEwanin Sementtipuutarhaa suosittelen, jos kaipaat luettavaksesi lyhyttä, mutta tiivistunnelmaista kirjaa.

Kirja saa tähtiä 4+ (asteikko 1-5).