Teatterissa: Vakavuusongelma

Torstaina 25. helmikuuta oli vaihteeksi teatteri-ilta. Suuntana oli Studio Pasila ja Vakavuusongelma. Helsingin Kaupunginteatteri on tuonut lavalle Mika Ripatin käsikirjoittaman näytelmän, joka sai kantaesityksensä Studio Pasilassa 28.1.2016. 

Vakavuusongelman on ohjannut Pentti Kotkaniemi. Näytelmän rooleissa ovat Jari Pehkonen, Heidi Herala, Annika Aapalahti, Eppu Pastinen, Pertti Koivula, Emilia Sinisalo, Eppu Salminen ja Rauno Ahonen. Lavastus on Antti Mattilan käsialaa ja puvut Anne Kotolan. Teppo Saarinen on vastannut valosuunnittelusta ja Miikka Ahlman äänisuunnittelusta. Naamioinnin ja kampaukset on suunnitellut Aino Hyttinen.

Heidi Herala, Pertti Koivula, Eppu Pastinen, Eppu Salminen ja Emilia Sinisalo

Kuva © Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Vakavuusongelmassa kaupungin rakentamispalvelun työntekijät rakentavat kaupunkitekniikkaa uudelle ja tulevalle Lintupuiston asuinalueelle. Alueella tuntuu olevan kuitenkin jotain ongelmaa. Kaikki ei mene niin kuin pitäisi ja työt viivästyvät. Lisäksi paineita nostattavat huhut yksikön yhtiöittämisestä. Työmaan yksi työntekijä on Pete (Jari Pehkonen). Ammattitaitoinen ja uppiniskainen mies, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen tai Pete ei tule toimeen toisten kanssa. Pete on kärsinyt pitkään unettomuudesta, jonka seurauksena hänen muistinsa pätkii ja mies näkee harhanäkyjä 26 vuoden takaa. Yksikönjohtaja Anja (Heidi Herala) määrää kohta 50 vuotta täyttävälle Petelle työparin, nuoren, elämässä paikkaansa etsivän miehenalun Laurin (Eppu Pastinen). Peten ja Laurin yhteinen työnteko ei tule olemaan helppoa, mutta toisaalta joitakin valonpilkahduksiakin välillä tuntuu näkyvän.

Jari Pehkonen Petenä on hyvin aito. Oikeasti voisi kuvitella, että mies on ikänsä lapiotöitä tehnyt. Mies on sellainen yksinäinen susi, joita joka työpaikalta löytyy ainakin yksi. Pehkosen vastanäyttelijänä on Annika Aapalahti, joka näyttelee nuorta Anjaa, Peten harhanäkyä. Vakavuusongelma on Aapalahden debyyttinäytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa, eikä ollenkaan huono sellainen. Mielestäni nainen tekee hyvää työtä. Toisella puoliajalla jäin oikein ihmettelemään, kuinka nainen oli omaksunut joitakin eleitä ja liikkeitä nyky-Anjalta eli Heidi Heralalta. Vai onko liikkeet ja eleet mietitty yhdessä ohjaajan kanssa niin, että ne näkyvät katsojan silmiin hyvin luontevilta? Olin myös ilahtunut Eppu Pastiseen Peten työparina. Oppipoikaa näyttelevän nuorenmiehen liikehdintä ja elekieli lavalla oli hyvin luontevaa.

Jari Pehkonen ja Annika Aapalahti

Kuva © Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Anjaa näyttelevä Heidi Herala sopii tällaisiin rooleihin. Naisen rakentamispalvelujen yksikönjohtajana täytyy olla kova ja hyvä, mutta pohjimmiltaan herkkä. Heralan ammattitaito ei jätä tässä roolissa mitään arvailujen varaan. Nainen sulautuu rooliinsa sekä toimistolla että Lintupuiston montun reunalla. Pertti Koivula työmaamestari Eskona puhuu kuin papupata. Katsojalle mies on rasittavuuteen asti hauska, vaikka työmaan työntekijät asiasta ovatkin varmasti täysin eri mieltä. Koivula hallitsee roolinsa. Mies on pohjimmiltaan hyvin hermostunut siitä, kuinka työmaa etenee ja kuinka yksikön käy.

Näytelmän ohjaus on mielestäni hyvin onnistunut. Ripatin teksti on osattu tuoda hyvin lavalle. Lavastus ja valaistus ovat myös hyviä, vaikka yksi asia pistikin ikävästi silmääni. En usko, että minkään rakennustyömaan taukotila on niin puhdas kuin Vakavuusongelmassa oli. Ei tarvita kuin tavallisen konttorin taukotila, niin johan siellä on jätetty astioita pitkin pöytiä, pöydät pyyhkimättä ja kahvipannun pohja karstaa täynnä. Pidin kuitenkin siitä, kuinka työmaan montut, konttori ja taukotila oli sovitettu lavalle. Lisäpisteitä saavat Jori Grönroosin näytelmää elävöittävät videot.

Pertti Koivula ja Heidi Herala

Kuva © Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Vakavuusongelma on harvinaisen tarkkanäköinen kuvaus mistä tahansa nykypäivän työpaikasta. Säästöjä pitää saada aikaiseksi. Työntekijät pelkäävät yt-neuvotteluja, vaikka eivät ne varmasti ole herkkua esimiehille johdosta puhumattakaan. Näytelmässä on myös hyvin kuvattu se, kuinka pienestä erheestä saattaa koitua isot ongelmat. Näytelmän roolit ovat hyviä stereotypioita tietyntyyppisistä ihmisistä työpaikoilla. Itse ainakin osasin mielessäni yhdistää eri roolihenkilöt tiettyihin ihmiskategorioihin hyvin helposti.

Vaikka Vakavuusongelmassa on kyse vakavista asioista, on näytelmä myös komediallinen. Itse osasin katsojana virittäytyä nopeasti oikealle tasolle. Uskalsin nauraa oikeissa kohdissa ja niin uskalsi moni muukin. Ja mikä muuten on vakavuusongelma? Kun stabiloitu maa ei ole stabiili, on rakentajilla edessä vakavuusongelma. Näytelmää suosittelen katsottavaksi ihan jo pelkästään loistavan näyttelijäkaartin takia.

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.