Teatterissa: Kummitusjuna

Helsingin Kaupunginteatteri järjesti Facebookissa kilpailun, jossa palkintoina oli lippuja uutuusmusikaali Kummitusjunaan. Osallistuin ja voitin! Voi riemua. Ystävättärelle viesti ja ei muuta kuin suunta kohti Studio Pasilaa maanantaina 19.10.2015. Ensi-iltansa Kummitusjuna sai 14.10.2015.

Kummitusjunan ovat käsikirjoittaneet Lauri Maijala ja Sinna Virtanen. Anna-Mari Kähärä ja Jussi Tuurna ovat vastanneet teoksen sävellystyöstä. Lauri Maijala on vastannut myös musiikkinäytelmän ohjauksesta. Musikaalin tulkitsee Kaupunginteatterin lauluryhmä Ochetti, johon kuuluvat Petrus Kähkönen, Tuukka Leppänen, Sanna Majuri, Janne Marja-aho, Emilia Nyman, Tiina Peltonen, Ursula Salo ja Antti Timonen. Orkesterissa musisoivat Sara Puljula, Topi Korhonen ja Esko Grundström. Orkesterin kapellimestarina taiteilee Jussi Tuurna. Janne Vasama on vastannut lavastuksesta ja puvustuksesta. Valosuunnittelu on William Ilesin ja äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikon käsialaa. Naamioinnista ja kampauksista on vastannut Aino Hyttinen.

Petrus Kähkönen, Janne Marja-aho, Tiina Peltonen, Sanna Majuri, Emilia Nyman, Antti Timonen, Ursula Salo ja Tuukka Leppänen

Kuva © Jori Grönroos, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Kummitusjuna on groteski, tragikoominen ja mustaa huumoria sisältävä musikaali. Kaikki Kummitusjunan kyytiin uskaltautuneet tekevät metromatkan, joka jää varmasti mieleen. Matka alkaa Itä-Helsingistä Mellunmäestä ja suuntautuu kohti Ruoholahtea tai oikeastaan kohti suurta ja kaunista Espoota. Metro pysähtyy eri pysäkeillä, joilla sattuu ja tapahtuu. Välillä sattuu hieman kovemminkin. Jokaisella läpikäydyllä asemalla on oma tarinansa ja musiikkiesityksensä.

Katsojaa kylmää, kun Sanna Majuri eläytyy Mellunmäessä yksinäisen vanhuksen nahkoihin. Suoritus on hämmästyttävän taidokasta. Mielestäni Kummitusjunan parhaimman kohtauksen vetää Janne Marja-aho Kontulassa. Hävyttömän irstas ja iljettävä mies, joka naurattaa kaikessa kammottavuudessaan. Kontulan mies jaksaa vetää huulet hymyyn vielä jälkikäteenkin esitystä mietittäessä. Hulvaton tapaus. Antti Timosen ja Tiina Peltosen esitys on kamala positiivisessa mielessä. Antti Timonen vaikuttaa ensin olevan rehti suomalainen mies, kunnes miehen synkkä ja musta puoli avautuu katsojalle. Hui. Tiina Peltonen puolestaan vetää morsiamen roolinsa aivan kuin oikeasti haudan takaa. Loistavaa heittäytymistä.

Janne Marja-aho

Kuva © Jori Grönroos, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Kuinka sitten käy Siilitiellä? En halua paljastaa, mutta koska kyseessä on Kummitusjuna, voi lukija aavistella jotain synkkää. Entä sitten Herttoniemen hiihtäjät ja etenkin se yksi hiihtäjä, Petrus Kähkönen? Sääliksi käy miestä, mutta hyvin Kähkönen rooliinsa eläytyy. Hieman katsojana ehkä voisi jopa itkettää miehen kohtalo. Kulosaaresta matkataan Korkeasaareen. Emilia Nyman ja Tuukka Leppänen esittävät lihanhimoisen kohtauksen tiikerin ja eläintenhoitajan suhteesta. Emilia Nyman eläintenhoitajana on suloinen ja ihastuttava. Tuukka Leppänen tiikerinä sen sijaan kiero ja itseään täynnä oleva otus. Molempien omistautuminen rooliinsa on erittäin onnistunutta. Ursula Salon laululahjoja voi vain ihailla naisen esittäessä papin roolia Sörnäisissä. Nainen vetää bluesia täysillä.

Kummitusjunan valo- ja äänisuunnittelulle on annettava omat aplodinsa. Loistavasti toteutettuja molemmat. Musikaali ei olisi myöskään onnistunut ilman taitavaa orkesteria. Yleensä musikaalit ovat iloisia, mutta tässä musikaalissa orkesteri laittoi välillä sellaiset paholaismaiset soundit kehiin, että katsojaa värisytti pelkkä musiikki. Pidin myös siitä, että orkesteri otti kontaktia yleisöön. Orkesterin jäsenet olivat pukeutuneet lipuntarkastajiksi ja ennen esitystä tarkastivatkin salissa olevien katsojien matkalippuja. Hienoa vuorovaikutteisuutta.

Emilia Nyman

Kuva © Jori Grönroos, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Vaikka itse en asu Helsingissä, on metrolla tullut kuitenkin sen verran liikuttua, että osa kohtauksista oli hyvin tyypillistä metroelämää. Kummitusjuna tarjoaa ihmiselämän kirjon kaikessa karmeudessaan katsojalle. Olisin ehkä kuitenkin toivonut esitykseen monikulttuurisuuden esiintuomista, koska se on hyvin tyypillistä metroissa kulkijoille. Hieman myös ihmetytti, että Sörnäisissä pyörivät vankilakundit ja –gimmat, vaikka vankila onkin osa Sörnäistä. Itse olisin luultavasti päätynyt jonkinlaiseen narkkarikohtaukseen. Musikaalin loppu mentiin mielestäni liian vauhdilla. Odotin kohtausta Rautatientorilta, mutta sitä ei tullut. Kokonaisuudessaan Kummitusjuna on todella virkistävä uutuusmusikaali, josta pidin paljon. Mahtava aloitus arkiviikolle.

Kummitusjunan ikärajasuositus on 16 vuotta. Mielestäni tämä on hyvä, koska osa kohtauksista ja sanoituksista ovat melkoisen makaabereja. Esitystä suosittelen kuitenkin kaikille, jotka kaipaavat jotain erilaista ja uutta teatterielämystä.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista sekä erityiskiitos Onnettarelle.