3.8.2014

Lisa St Aubin de Terán: Huoneen vartijat

Kävin tutkimassa kirjaston nettisivuja ihmetelläkseni kesän aukioloaikoja. Sivuhuomautuksena sanottakoon kiitos pakkakuntani kirjastolle siitä, että aika hyvin on kirjasto kesäaikaan avoinna. Nettisivuilla pyöriessäni huomasin, että kirjastolla on menossa poistomyyntiviikot. Tästä innostuneena päätin tehdä vierailun kirjastoon. Poistomyynnistä nappasin mukaani kolme kirjaa, josta ensimmäisenä luin Lisa St Aubin de Terán Huoneen vartijat (Otava, 1983). Alkuperäinen englanninkielinen teos Keepers of the House on vuodelta 1982.

Huoneen vartijat kertoo venezuelalaisen Beltránin suvun tarinan. 17-vuotias Lydia Sinclair saapuu aviomiehensä Diego Beltránin kanssa miehen rapistuneelle maatilalle Andien laaksoon. Aluksi Diego on kiinnostunut tilan hoidosta, mutta vähitellen vastuu tilasta jää Lydian hoidettavaksi. Diego haluaa nukkua aina kuin siihen on mahdollisuus. Lisäksi hänellä todetaan munuaisten toimintahäiriö. Mies on alakuloinen ja vaipuu niin pahaan masennukseen, että vain makaa päivät pitkät. Benito on palvellut koko elämänsä Beltránin suvun palveluksessa. Hänestä Lydia saa hyvän ystävän.

Benito kertoo Lydialle Beltránin suvun uskomattomia tarinoita. Tarinoita loistosta ja kuinka kaikki loisto vähitellen himmeni ja kuinka suvun jäsenet menehtyivät yksi toisensa jälkeen. On tarina siitä, kuinka Rodrigo ja Sancho Beltrán asettuivat suvun nykyisille sijoilleen ja kuinka koko suvun tarina ja loisto saivat alkunsa. On tarina kenraali Lauradosta ja hänen rakkaustarinastaan, joka sai aikaan järkyttävän joukkomurhan. Arturo Linosta Benito ei olisi halunnut Lydialle kertoa. Arturo oli hyljeksitty ja eriskummallinen ja sai paljon pahaa aikaiseksi. Heinäsirkkojen vuosi oli käännekohta, jolloin Beltránin suvun tarina alkoi hiipua. Heinäsirkat aiheuttivat niin laajat tuhot, ettei ihmisille jäänyt mitään muuta syötävää vuodeksi kuin raakoja banaaneja. On kertomus sokeritehtailija Alejandro Beltránista, jota pidettiin pyhimyksen veroisena. Entä tarina ikääntyneistä siskoksista, jotka keräsivät posliiniesineitä, eivätkä päästäneet ketään kyläilemään rikkoutumisvaaran vuoksi. Lydia kirjaa Beniton kuoltua tarinat muistiin ja tekee samalla lähtöä sukutilalta. Hän haluaa antaa huonossa kunnossa olevalle miehelleen sekä tulevalle lapselleen paremman elämän.

Kirjan tarinat ovat surullisia, mutta välillä surkuhupaisia. Vaikka kirjassa on paljon alakuloisuutta, pitää se silti jollain lailla otteessaan. Kirjan lukemista helpottaa kirjan alkusivuilla oleva sukupuu, jota oli hyvä välillä vilkuilla, jotta tiesi, kenestä nyt kerrotaan. Huoneen vartijat perustuvat pitkälti Lisa St Aubin de Teránin omiin kokemuksiin. Hän lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja meni naimisiin maanpaossa olleen venezuelalaisen miehen kanssa. Kahden Italiassa vietetyn vuoden jälkeen he saivat luvan muuttaa Andien laaksoon.

En ole lukenut muita Lisa St Aubin de Terán kirjoja, mutta tämän kirjan perusteella saattaisin tarttua johonkin toiseenkin teokseen. 

Tähtiä annan kirjalle 3 (asteikko1-5).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti