3.7.2011

Koirarankkuri

Vietin mukavan sunnuntaisen iltapäivän hyvän ystäväni seurassa kylmiä virvokkeita nauttien. Terassi-ilma ei voisi enää paremmaksi muuttua.

Kotiin tultuani ryntäsin heti raottamaan kotiterassini ovea sekä avaamaan parvekkeen oven täysin selälleen. Tuntui, ettei asuntomme kuumuudessa voisi olla, ellei saisi kunnon ilmavirtausta aikaiseksi. Samassa myös mies, joka täällä asuu, tuli kotiin ja jäi terassillemme istumaan.

Manni-kissamme oli siirtynyt parvekkeelle. Menin karvaherran seuraksi ja ihmettelin, mikä poikaa niin kovasti kiinnosti parvekkeemme alla. Kissa oli noussut matalalle parvekepöydälle, josta kurotteli parvekkeen kaiteita vasten ja tuijotti alaspäin. Pakkohan tuo oli itsekin nähdä. Kuului vaan epämääräistä rapinaa. Ihmettelin, mistä ääni lähtee. Samassa naapurimme toinen whippet ilmestyi esiin parvekkeemme alta. Ihmettelin, kuinka koira juoksenteli vapaana ja yritin kaulaani venyttämällä katsoa whippet-naapureittemme terassille. Ei näkynyt mitään eloa.

Ryntäsin hihkumaan miehelle, joka täällä asuu, että naapurin toinen whippet on vapaana, eikä naapurin terassilla ole ketään. Mies tuumasi siihen, minkä hän sille voi. Mietin, että paljonkin, mutten jäänyt kommentoimaan. Ryntäsin takaisin parvekkeelle katsomaan, ettei meidän karvaherra vaan innostuisi hyppäämään parvekkeelta alas. Tilanne oli rauhoittunut ja whippet hävinnyt.

Ei tilanne ollutkaan rauhoittunut. Mies, joka täällä asuu, tuli sanomaan, että nyt se whippet juoksentelee meidän terassimme edustalla. Koira oli siis kiertänyt talon. Samainen mies sanoi vievänsä koiran kotiin ja koira tottelikin kiltisi ja lähti miehen perässä rappukäytäväämme.

Kului tovi ja rappukäytävästämme kuului ulinaa. Kävin kysymässä, eikö siellä ole kukaan kotona. Mies vastasi, että vaikuttaisi siltä, että kämppä on tyhjillään. Sanoin kipaisevani kadun puolelle ja tutkimaan heidän terassiaan. Terassi ammotti tyhjyyttään ja koko asunto näytti hiljaiselta.

Muistin naapurin pojan etunimen ja laitoin kännykän laulamaan finderiin. Puhelinnumero löytyi helposti ja ei muuta kuin soittamaan. Onneksi poika vastasi puhelimeen. Hän oli jossain päin matkalla linja-autossa ja äiti maauimalassa. Ihmetteli, kuinka koira voi olla vapaana. Sitä minäkin ihmettelin. Poika lupasi soittaa äidilleen ja minä lupasin, että huolehtisimme sen aikaa koirasta, että pojan äiti tulisi kotiin.

Emme voineet pitää whippettiä terassillamme, koska rauhattomana otuksena se lähti heti karkuteille. Onneksi muistin koirarouvan nimen ja kutsumalla sitä Almaksi, koira palasi terassillemme. Päätimme kuitenkin, että minä menen koiran kanssa rappukäytävään odottamaan, jotta kissamme pääsisi ulos, koska kissa alkoi olla sisätiloissa jo hyvin ärsyyntyneen oloinen.

Niinpä minä ja Alma istuimme rappukäytävässämme ja odottelimme pelastusta. Pelastus tuli nuoren tytön olemuksessa. Naapurin rouvan tytär asuu isänsä kanssa ja hänet oli hälytetty paikalle. Sanoin tytölle, että kai se toinen koira on siellä sisällä, koska sieltä ei ole kuulunut inahdustakaan. Tyttö ei vastannut mitään. Otti vaan Alman ja suuntasi Alman huoneistoa kohti. Jäin huuli pyöreänä rappukäytävään seisomaan. Missä kiitos?

Terassillemme palattuani istuin alas ja ihmettelin touhua. Koirarankkurin virkaakin tässä näemmä saa hoitaa. Juttelimme miehen, joka täällä asuu, kanssa niitä ja näitä ja varsinkin näitä. Kuulin, että viereisestä rappukäytävästä tuli kaksi naista. Sanoin, että rouva X kälätyksineen. Istuin siten, että kuulin naisten askeleet, mutten nähnyt heitä kuin sivusilmällä. Vastasin kuitenkin tervehdykseen. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että uskomatonta, ettei voida edes kiittää. Ihmettelin, että mistä. Mies sanoi, että Alman ihmisäiti oli mennyt rouva X:n kanssa meidän rappuun. Siis nainen ei ollutkaan maauimalassa, vaan oli kyläilemässä naapurissa. Ainut huono puoli, että kyläilemään oli lähdetty sellaisella tohinalla, että toinen whippet oli jätetty yksin ulos terassille.

Mielenkiinnolla odotan, millaisen kestoselityksen saan naapuriltani vai ottaako koiran karkaamiseen kantaa mitenkään. Olisiko koira pitänyt jättää yksin harhailemaan vilkasliikenteisen kadun varteen?


PS. Kuvan koira ja nainen eivät liity tähän tapaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti